Rakenneultra 20+0

Kauan odotettu rakenneultra on vihdoin ohi! Olen koko viikon ollut todella jännittynyt ja miettinyt ultraa paljon. Esikoisen rakenneultra ei muistaakseni jännittänyt näin paljoa, jotenkin silloin oli niin huojentunut siitä että oli selvinnyt ensimmäisestä kolmannesta kaikkien keskenmenojen jälkeen, että sitä ehkä paremmin luotti kaiken olevan hyvin. Tällä kertaa mietin todella paljon sitä että kaikki ei olisikaan hyvin. Ehkä verinen vuoto aiheutti tämän epävarmuuden, vaikka vuoto on onneksi loppunut jo kuukausi sitten. Lisäksi sukupuoli jännitti ihan luvattoman paljon! Sukupuolella ei ole minulle oikeasti mitään väliä, mutta jostain syystä jännitti ihan hirveän paljon nähdä kumpi siellä tällä kertaa on.

Käytiin ensin taustat läpi ennen ultrausta. Kirjattiin ylös viikot joilla vuotoja esiintyi, kerroin aikaisemmista keskenmenoista jne. Pian sainkin jo hypätä tutkimuspöydälle. Kerroin lääkärille jo heti ultrauksen aluksi että sukupuolen saa kertoa oikein mielellään. Lääkäri oli mukava ja lempeän oloinen ja kyselikin ultrauksen lomassa esikoisesta. Aluksi katsottiin sydämen rakenteet, munuaiset... ja sitten ruudulla näkyikin suora kuva jalkoväliin. Lääkäri ei sanonut mitään, vaan siirtyi takaisin munuaisiin. Ja siirtyi takaisin jalkoväliin :D Joka näytti edelleen samalle kuin hetki aiemmin. Silloin lääkärikin totesi saman minkä mielessäni olin jo sanonut; tyttö <3 ! Meidän pieni neiti saa pikkusiskon! Ihanaa! Leveä hymy huulilla jatkettiin rakenteiden tarkistelua. Viimeisenä katsottiin vielä alakautta pään rakenteet, koska vauvan pää oli sen verran alhaalla piilossa ettei näkyvyyttä saatu hyväksi vatsan päältä. Aivotkin näyttivät hyvälle ja olimme valmiit. Kuvia saimme matkaan muutamat, mutta ne ovat kyllä aika huonoja mielestäni. Varmaan johtunee siitä kun pää oli niin piilossa, ettei siitä oikein hyvää kuvaa saanut. Mutta kuvista viis, meille on tulossa toinen ihana pieni tyttö josta ollaan kyllä niin onnellisia <3

Muutenkin raskaus etenee ihan kivasti. Mieliala on hieman tasoittunut, kun se vielä kuukausi sitten tuntui olevan aivan vuoristorataa. Toki väsymys varmaan lisäsi vaihteluita. Väsymystäkään ei enää ole ja pahoinvointikin on täysin poissa. Pientä selän kipuilua on ajoittain, varsinkin jos on ollut hieman raskaampi päivä. Pari kertaa on supistellutkin, ei onneksi kipeästi. Jalat turpoavat ja pakottavat iltaisin niin että kävin ostamassa tukisukatkin. Liitoskipujakin on hieman tuntunut häpyluussa ja lantiolla ja useamman kerran päivässä kuuluu jonkinlainen naksahdus tai pamaus lonkista tai lantiolta, siellä se lantio tekee taas tilaa synnytystä varten. Mutta kaikkien lisääntyvien vaivojen ja kolotusten lisäksi vauvan liikkeet tuntuvat päivittäin ja mieskin ne jo vatsan päältä tuntee. Se saa mielen rauhoittumaan ja tämä kaikki alkaa tuntumaan hieman todellisemmalta. Meille ihan oikeasti tulee vauva keväällä <3

Neuvola lääkäri rv 15

Minulla oli tällä viikolla neuvola lääkäri. Minullahan on ollut verenvuotoa taas päivittäin rv 11+4 alkaen. Käynnillä suunniteltiin raskauden seurannan jatkoa tarkemmin, sekä tarkistimme minun sekä vauvan vointia.

Kuunneltiin sydänäänet. Tasaista jumputusta ei saatu kuulumaan mutta lääkäri sanoi kuulleensa sykkeet pari kertaa ja oli kirjannutkin omakantaan sykkeeksi 140. Myös kohdunkaulan tilanne tarkistettiin sisätutkimuksessa, sielläkin kaikki oli kuten pitääkin. Verta ei sillä hetkellä havaittu vaikka aamulla olikin tullut perinteiset pari tippaa pönttöön.

Jatkoa varten sain ohjeeksi olla rauhallinen pienten tiputtelujen osalta, mutta jos alkaa taas suuremmin lorahtelemaan niin sitten täytyisi käydä naisten akuutilla näytillä. Toivotaan että verenvuoto pian hiipuisi kokonaan pois, ikävä vaiva kaiken kaikkiaan. Lisäksi sain yhdyntäkiellon sekä uintikiellon niin pitkäksi aikaa kuin vuotoa on. Nyt on tärkeää minimoida tulehduksien mahdollisuus. Myös urheilun suhteen lääkäri kehoitti olemaan varovainen. En siis ole uskaltanut enää käydä salilla. Rakenneultraan sain ajan lääkärille, jossa tutkitaan tarkemmin istukkaa ja verenvuodon syytä. Tällä hetkellä on arveltu ultrien perusteella että istukka olisi niin lähellä kohdunsuuta että se aiheuttaisi vuotoa.

Jotenkin näiden vuotojen ja ongelmien vuoksi olen alkanut pelkäämään ettei kaikki mene hyvin loppuun saakka. On ollut vaikeaa välillä ajatella uutta perheenjäsentä kun samalla pelkää ettei häntä koskaan edes saa. Mieli on estellyt kiintymästä liikaa jottei sattuisi niin paljon. Toki paljon perheen kesken silittelemme vatsaa, puhumme vauvasta ja tyttökin odottaa jo kovasti pientä, mutta silti mieli ei ole yhtä rauhallinen kuin esikoista odottaessa.

Muuten olo on jo aika... ahdistava suoraan sanoen. Fyysisesti ja henkisesti. Vatsa on kasvanut jo aika paljon ja olo tuntuu jo tukalalle. On kyllä todella hirvittävää edes miettiä että tässä on vielä 25 viikkoa edessä! Pientä pahoinvointia on vielä jos ei muista syödä säännöllisesti. Päänsärky ja närästys vaivaa iltaisin. Aika väsynytkin olen ollut, ja kiukkuinen. Olen jämähtänyt täysin kotiin, tuntuu ettei ole kavereita, ei pääse urheilemaan, ei ole mitään muuta kuin koti, koulu ja taaperon hoitaminen. Ja kotityöt. Olen ihminen joka tarvitsee omaa aikaa välillä, olla aivan yksin tai ystävien kanssa, urheilla, shoppailla, juhlia, unohtaa hetkeksi arki, jotta jaksan taas olla parempi äiti ja puoliso. Nyt tuntuu että kaikki kasaantuu hartioille, päivästä toiseen samaa ilman hetken hengähdystä. Tietenkin väsymys lisää jaksamattomuuden tunnetta entisestään. Valitan vielä sen verran että nythän meillä oli tytön kanssa syysloma. Joka meni koko perheen sairastaessa vatsataudin vuorotellen.

Kauhean syyllinen olo tästä valittamisesta. Olen hirvittävän onnellinen kuitenkin esikoisesta, tästä tulevasta pienestä, kaikesta. Olen juuri päässyt opiskelemaan uutta ammattia, eikä työelämäkään enää paina harteilla. Raskaus ei kuitenkaan ole itselle sitä kaikista ihaninta aikaa, vaikka lapset ovatkin toivottuja. Hirvittävän kovasti toivottuja. Odotan jo kuitenkin että olisi kevät, vauva syntyy ja päästään viettämään ihanaa vauva-aikaa uudestaan, kokonaisena perheenä <3

Alkuraskaus selätetty

Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa kuulumisia jo aiemmin mutta aika kuluu niin kovaa vauhtia etten ole vain ehtinyt.

Täällä elellään jo raskausviikkoa 14. Tarkalleen ottaen rv 13+4. Alkuraskauden pahin väsymys ja pahoinvointi alkaa olla onneksi jo ohi. Vieläkin toki täytyy muistaa syödä säännöllisesti jotta ei alkaisi heikottaa. Nt-ultrassa kävin kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla pikkuinen ei vaan yksinkertaisesti suostunut kääntymään asentoon jossa niskaturvotusta olisi voitu mitata. Seuraavallakin kerralla oli haasteita, kun tyyppi halusi taas hengailla omassa lempi asennossaan; pystysuorassa. Hän harjoittelee siis jo kävelemään :D Onneksi pienten kikkakolmosten jälkeen mitat saatiin otettua. Ultran ja verikokeiden perusteella ei löytynyt onneksi mitään huolestuttavaa.

Olen vuotanut taas pari viikkoa verta. Välillä kunnon lorahduksia, välillä verta tulee vain pyyhkiessä. Ultrasimme nt-ultrassa samalla hematooman tilannetta. Ensin hematoomaa ei löytynyt ollenkaan, huokaisin ja ajattelin että ehkä se viimein olisi vuotanut jo kokonaan pois. Kunnes terveydenhoitaja huomasi lähellä kohdunsuuta pienen hyytymän. Hän ultrasi istukkaa vielä tarkemmin ja totesi sen reunan olevan aivan kohdunsuun vierellä kohdun etuseinämässä. Kohdun kasvaessa istukka nousee (toivottavasti) hieman ylöspäin ja tämä ilmeisesti hajottaa pieniä pintaverisuonia joka aiheuttaa verenvuotoa. Vuotoja siis luvassa enemmän tai vähemmän jatkossakin. Inhottavaa, kun joutuu koko ajan pelkäämään lorahduksia ja käyttämään suojia.

Vatsani on pullahtanut nyt oikein kunnolla esiin ja olemme kertoneet raskaudesta muille. Ihanaa kun ei tarvitse enää piilotella ja saa pukeutua vaatteisiin joissa vatsa näkyy. Esikoisellekin olemme nyt puhuneet paljon vauvasta ja hän osaa kertoa mikä äidin vatsassa on. Välillä vatsaa ihmetellään, halaillaan ja pussataan <3

Yritän aina välillä kirjoitella kuulumisia, katsotaan kuinka onnistun :D

Aurinkoista syksyä <3

Huokaus

Viikonloppuna minulla oli pientä verenvuotoa, joten tänään aamulla kävin ultrassa selvittämässä onko kyseessä keskenmeno vai jotain muuta harmitonta vuotoa. Nyt siis vuotoa ei enää ole ollut. Neuvolan odotustilassa oli aivan pyörtymisen partaalla jännityksestä. Olin henkisesti varautunut kuulemaan raskauden menneen kesken. Olin siitä oikeastaan 97% varma.

Minua ultrattiin ensin vatsan päältä. Pienen hetken kuluttua löytyi kohtu. Löytyi vauva. Ja syke! Siellä se pieni eli täyttä elämää ja sydän pamppaili hienosti <3 Itkuhan siinä tuli helpotuksesta. Haluttiin kuitenkin hieman selvitellä vuotojen syytä joten ultrattiin myös alakautta. Hetken etsintöjen jälkeen havaittiin kohdun suulla pieni hematooma joka on todennäiköinen vuotojen aiheuttaja. Se saattaa vielä vuotaa, mutta sitä ei tarvitse enää säikähtää. Raskasta liikuntaa täytyy nyt välttää varmuuden vuoksi, muuten voin jatkaa normaalia elämää ja vatsan kasvattelua <3 Uskomatonta että tässä kävi näin onnellisesti! Olen vieläkin aivan sekaisin onnesta ja helpotuksesta.

Vatsa onkin jo aivan mahdottoman kokoinen näille viikoille. Esikoisenkin aikaan vatsani kasvoi nopeasti esiin, mutta tämä on jo aivan älytöntä! Neljä viikkoa pitäisi vielä pystyä piilottelemaan, en todellakaan tiedä kuinka siinä onnistun.

Tässä vielä ultrasta saatu kuva, pieni vastasi täysin viikkoja 8+4 <3

Löysässä hirressä

Olo on niinkuin otsikossa lukee, tuntuu että roikun löysässä hirressä jossa odotan lopullista tuomiota ja ajoittain saan pieniä toivon välähdyksiä.

Nyt on siis rv 8+3.

Lauantai-iltana siis wc käynnillä lorati pönttöön verta. Tuoreen näköistä verta, ei hyytymiä tms. Sen jäljeen meni melkein vuorokausi kun vuotoa ei näkynyt. Kunnes eilen taas wc käynnillä pönttöön tippui pari tippaa. Sen jälkeen vuotoa ei ole taaskaan ollut tippaakaan. Kipuja ei ole, pientä painon tunnetta alavatsalla ja juilintaa,. Nekin voi olla aivan normaaleja tuntemuksia mutta nyt kiinnitän niihin vain huomiota koska seuraan oloani koko ajan. Välillä tuntuu että raskausoireetkin ovat helpottaneet, mutta illalla kun otin rintaliivit pois oli kyllä rinnatkin aivan niinkuin aikaisemmin, kovat, turvonneet ja kipeät. Herätessäkin oli huono olo nälän vuoksi, sekä vatsa sen kun pyöristyy. Olen kyllä psyykannut itseäni kohtaamaan pahimman, yritän olla toivomatta liikaa. Ainut toiveeni on nyt se, että jos tämä todella on keskenmeno, se alkaisi nyt spontaanisti kunnolla eikä vaatisi tyhjennyslääkkeitä tai muita toimenpiteitä.

Soitin tänään neuvolaan ja sain ultraan ajan huomiselle aamulle. Sitten ollaan viisaampia eikä tarvitse enää arvuutella. Jännittää ja pelottaa niin paljon että huomenna ei varmaan happi kulje.

Ei taas

Nyt ollaan raskausviikolla 9, tarkemmin 8+2. Ollaan ainakin toistaiseksi. Eilen rv 8+1 illalla lorahti pönttöön verta. Sitä tuli ehkä pari ruokalusikallista, juurikin lorahtamalla kerralla. Nyt on aamu ja eilisen jälkeen siteeseen ei ole tullut pisaraakaan, pyyhkiessä ei ole tullut pisaraakaan. Kipuja ei ole vielä ollut. Vessassa olen rampannut jatkuvasti, joka kerta kauhuissani tuijottanut pönttöön ja paperiin.

Epätodellinen olo. En voi uskoa että mulle taas käy näin. Vai käykö? Mä en uskalla tällä hetkellä toivoa yhtään mitään. Tuntuu että on vain parempi odottaa keskenmenoa, ei mun kohdalla verinen vuoto ole ennenkään kovin hyvä merkki ollut. Surettaa niin paljon ettei mitään rajaa.

Meidän viides raskaus. Ja mahdollisesti neljäs keskenmeno. Mä en jaksa tätä.

Tulihan se sieltä

Nimittäin pahoinvointi. Olisin kyllä mieluusti pärjännyt ilmankin. Toisaalta tunnen nyt kaiken olevan juuri niinkuin pitääkin vaikkei tämäkään tietenkään mitään takaa. En ole joutunut oksentamaan, mutta ei ole ollut kaukanakaan. Olen joutunut syömän n.2h välein että oloni pysyisi edes jokseenkin parempana. Väsymys on myös ollut uskomatonta. Olen nukkunut päiväunia aina kuin mahdollista. Kotitöistä olen joutunut joustamaan ja yritän ajatella ettei nyt ole pakko suorittaa kaikkea niin täydellisesti.

Olo on aivan super turvonnut ja tuntuu että joudun miettimään mitä puen päälleni. Ei nyt mitään varsinaista vauvavatsaa ole mutta pömpötystä vatsassa on havaittavissa.

Kuntosalilla olen jaksanut käydä nipin-napin, mutta olen kyllä joutunut himmaamaan tahtia koska tuntuu ettei energiaa juuri ole. Olen kuitenkin halunnut salilla käydä jotta saisin hieman edes liikuntaa ja parempaa oloa. Etukäteen on vaikea ennustaa missä vaiheessa joutuu luopumaan liikunnasta ehkä kokonaan (niinkuin esikoisen kohdalla) joten täytyy nyt yrittää vielä käydä vaikka viimeisillä voimilla. Siinä vaiheessa kun en enää salille kykene on aloitettava lenkkeily ehdottomasti. Mutta viimeiseen asti yritän käydä ja himmailla tahtia itselleni sopivaksi.

Olo raskaudesta ja vauvasta on ihmeellisen rauhallinen ja varma. En ole pelännyt juurikaan keskenmenoa vaan olen pystynyt miettimään jo tulevaisuutta. Miehelläni kesti hetken totutella ajatukseen raskaudesta, hän sanoikin että ymmärtää ehkä asian sitten kun vatsani alkaa kasvaa. Kuitenkin olen huomannut hänen miettivän asiaa paljon ja olevan onnellinen. Päivittäin hän puhuu vauvasta, kysyy onko se nyt aivan varmaa sekä jaksaa kuunnella valitustani pahoinvoinnista :D

Nyt eletään siis tasan rv 7+0 ja 8. raskausviikko alkaa. Aika on mennyt hurjan nopeasti kun on koko ajan niin paljon touhua ettei ehdi pysähtyä. Toivonkin ajan kiirivän pikaisesti ensimmäisen kolmanneksen ohi jolloin ehkä pahoinvointi ja pahin väsymys olisi ohi. Silloin raskaudesta voisi myös kertoa muille, eikä tarvitsisi piilotella.

Rauhallista elokuun loppua kaikille <3

P.s. Kommentointi-ongelma on ehkä selätetty! Sain äsken kirjoitettua yhden kommentin! En siis ole välinpitämättömyyttäni jättänyt kommentoimatta mitään vaan uskokaa tai älkää olen aika monta kommenttia kirjoittanut ja lähettänyt bittiavaruuteen :D

Rv 5

Tuntuu että olisin ollut raskaana jo ikuisuuden vaikka ekasta testistä on vasta vähän yli viikko! Loma loppui ja arki alkoi meidänkin perheessä, tästä se aika lähteekin nopeasti etenemään ja toivottavasti myös raskaus. Raskausoireita edelleenkin on vaihtelevasti. Rinnat ovat turvonneet ja hieman arat. Vatsaa turvottaa todella herkästi ja tuntuu että varsinkin iltaisin olen kuin ilmapallo. Nyt täytyy olla tarkkana ettei ainakaan vääränlaisella ruoalla ja herkuilla aiheuta lisää turvotusta tai kohta joudun jo selittelemään vatsaani muille. Olin koko viimeviikon flunssassa ja olo oli karmea. Mitään varsinaista pahoinvointia ei ole ollut. Välillä se jopa ahdistaa. Toisaalta pahoinvointi kertoisi ehkä kaiken olevan hyvin? Mene ja tiedä. Täytyykin selailla vanhoja blogitekstejä ja muistella millaisia oireita viimeksi oli tähän aikaan.

Lääkärin kanssa sovimme masennuslääkkeeni lopettamisesta ja sen teinkin heti. Lääke voi aiheuttaa keskenmenoja, sikiön pienikasvuisuutta sekä ennenaikasta syntyvyyttä. Haluan olla varma etten ainakaan omilla valinnoillani näitä pienelle aiheuta. Toki tilanteeni masennuksen kanssa ei ehkä ole niin paha etten ilmankin lääkitystä pärjäisi, joten en tietenkään soimaa äitiä joka tilanteensa vuoksi joutuisi vastaavia lääkkeitä käyttämään. Aina ei ole vaihtoehtoja, täytyy muistaa se. Tukilääkitystä tälle raskaudelle en aloita. Haluan nyt luottaa kehooni ja katsoa miten käy. Viimeksihän käytin alkuraskauden Lugesteronia sekä Primaspania. Edellisen raskauden jälkeen minusta tuntuu että kehoni on toiminut paremmin kuin koskaan. Tunnistan kiertoni vaiheet selkeästi, varsinkin ovulaation jonka tunnen todella selvästi. Kivut ovat kovemmat kuin itse kuukautiskivut, huh. Luulen että vuosien pillerien popsinnan jälkeen en vain yksinkertaisesti millään meinannut palautua kunnolla jonka vuoksi raskaus ei onnistunut. Tytön syntymän jälkeen kokeilin vain hetken aikaa minipillereitä, jotka eivät minulle sopineet. Sen jälkeen olemme käyttäneet keskeytettyä yhdyntää, koska en halunnut mitään hormonaalista ehkäisyä eikä toisen vauvan yrityksestä vielä oltu tarkemmin sovittu joten en jaksanut nähdä vaivaa kokeilla minulle sopivaa ehkäisyä. Tiesimme kuitenkin että raskauden mahdollisuus on ja se että niin kävisi olisi ollut molemmille ok. En siis luule että keskeytetty on ehkäisykeino, vaikka meillä se toimikin :D

Ihanaa alkavaa syksyä kaikille <3


Ps. Joku viisaampi voisi neuvoa mitä teen väärin kun vastaukseni teidän kommentteihin ei tule ollenkaan näkyviin? Olen siis teille vastannut mutta en ymmärrä minne ne vastaukset katoavat :D

Himotestailua

Tämän aamun testissä viiva tummuu. Ja minä en ole näköjään päässyt himotestailusta eroon vieläkään :D

Olen flunssassa, olo on hirveä, väsynyt ja tukkoinen. Alavatsalla turvottaa ja tunnen raskauden ihan selvästi, ei epäilystäkään. Rinnatkin ovat jo hieman arat ja tuntuvat suurille. Nyt on vasta rv 3+6 jos lasketaan 28 pv kierrolla. En ole kauheasti tarkkaillut oloani tai oireitani tällä kertaa, ne ovat löytäneet minut kyselemättä. Ahdistaa ajatus pahoinvoinnista, toivottavasti säästyisin ilman sitä. Ahdistaa myös hieman ajatus kasvavasta vatsasta, tai lähinnä siitä että on edessä taas kolme pitkää kuukautta jolloin täytyy piilotella raskautta. Monilla kun tuppaa toisella kierroksella vatsa kasvavan ensimmäistä nopeammin. Kuitenkin olen niin onnellinen tästä ja haluan yrittää nauttia raskaudesta, koska olen aika varma että tämä on viimeinen vauvamme. Toivottavasti tämä pieni jaksaa pysyä mukana, sillä olen jo niin raskauskuplassa että pudotus olisi kova.

Mieskin on aivan hassu. Silitellyt vatsaa ja kysellyt onko siellä joku. Hänestäkin näkee kuinka onnellinen hän on.

Kaksi

Tuli pitkästä aikaa tunne siitä että täytyy kirjoittaa. Elämässäni on ollu koviin tuulista ja näyttää siltä ettei tyyntä ole vielä hetkeen tulossa.

Pieni tyttäremme täytti juuri 2-vuotta. Hän on niin valloittava pieni ihminen ettemme vieläkään ole lakanneet ihmettelemästä sitä. Hän on luonteeltaan reipas, vilkas, välittävä ja utelias. Hän ei ujostele ketään, tykkää halailla, pussailla ja olla keskipisteenä. Hän on jo kovin taitava monessa asiassa kuten kuperkeikoissa, heikkakakuissa, puhumisessa ja potalla käymisessä. Hänellä on vahva uhma päällä ja olemmekin saaneet vanhempina siitä osamme. Silti kaikin puolin niin ihana lapsemme.

Olen tehnyt vielä osittaista työtä ja se on tuntunut sopivalta, tai sanotaanko ennemminkin maksimilta mitä haluan tehdä tällä hetkellä. Työ on minulle ikävä kyllä pakkopullaa ja olenkin täysin loppu työhöni. Olenkin hakenut kouluun koska haluan opiskella itselleni täysin uuden alan. Olen pitkään miettinyt työelämäni tulevaisuutta ja vihdoin näkyy valoa tunnelin päässä. Tsemppiä siis sille että pääsisin kouluun ja aloittamaan täysin uuden alan opiskelun jotta pääsisin työhön jossa viihdyn.

Parisuhteemme tila on ollut ajoittain aika hankala. Välimme ovat olleet välillä viileät ja riitaisat. On ollut kaikenlaista ikävää jotka ovat painaneet mieltä. Olemme kuitenkin sopineet ja päättäneet että haluamme olla toistemme kanssa ja rakastaa toisiamme. Olemme molemmat luvanneet panostaa suhteeseen ja parantaa tapojamme. Nyt on mennyt ihan hyvin ja olemme alkaneet löytämään toisemme uudestaan. Toivon että kriisimme vain yhdistää meitä ja olemme pian entistä vahvempia.

Otsikko ei suinkaan viittaa vain 2-vuotiaaseen tyttäreemme vaan myös siihen että meillä on mahdollisesti kohta kaksi lasta. Jos siis kaikki menee hyvin. Emme ole varsinaisesti yrittäneet lasta, mutta olemme ajatelleet että jos raskaaksi tulen, on niin tarkoitettu. Olemme käyttäneet keskeytettyä yhdyntää ovulaation aikaan, mutta nyt parissa edellisessä kierrossa on hieman lipsahtanut. Edellisessä kierrossa tuli testiin myöskin todella haalea viiva juuri ennen kuukautisia jotka kuitenkin sitten alkoivat ajallaan. Nyt on kp 27/27-29 ja testi on näyttänyt jo muutaman päivän kahta haaleaa viivaa, joka on vahvistunut koko ajan. Oireita kyllä on joten uskallan jo sanoa olevani raskaana. Uskomatonta kuinka helposti raskauduin nyt, vaikka se aikaisemmin oli ylitsepääsemättömän vaikeaa. Olen hieman sekaisin vielä asiasta mutta kuitenkin onnellinen ja odotan innolla tulevaa. Laskurilla olen varovasti kurkannut laskettua aikaa ja se olisi huhtikuun alussa. En oikein tiedä pelkäänkö keskenmenoa vai luotanko raskauteen. Enkä tiedä täytyisikö minun aloittaa tukilääkitys vai ei. Soitan varmaan loppuviikosta lääkärille ja kysyn asiaa. Toisaalta haluaisin luottaa siihen että kroppa toimii ja pystyy raskauteen. Täytyy miettiä vielä asiaa. Jännittävää ja ihanaa tämä kuitenkin on! <3