1-vuotias tyttäremme

Meidän rakas pieni tyttäremme täyttää tänään vuoden. Vuosi on ollut niin ihana ja opettavainen, on ollut iloja ja suruja, mutta päällimmäisenä edelleen suuri kiitollisuuden tunne siitä että viimein saimme pienen nyyttimme.

Vauva-aika on ollut meille pääasiassa helppoa aikaa. Tyttö on ollut kiltti, iloinen ja helppo lapsi että ihmettelemme sitä joka päivä! Parisuhteemme on voinut ihan hyvin, toki pieniä riitoja silloin tällöin mutta kuulunee asiaan ;)

Mitä se meidän yksi vuotias sitten osaa? Sanoa muutamia sanoja kuten äiti, isi, kakka, vaippa ja ankka. Kävellä kärry tukenaan, vilkuttaa, halata ja tanssia. Hän ottaa paljon kontakaktia muihin ihmisiin ja tykkää leikkiä toisten lasten kanssa.

Tästä on hyvä aloittaa elämämme taaperon kanssa, saa nähdä mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan. Äiti on täällä ehkä hieman liikuttunut muistellessaan kaikkea mennyttä ja sitä kuinka onnekkaita olemme kun saamme olla tämän valloittavan neitokaisen vanhemmat <3

Uusi arki

Olemme totutelleet jo hetken uuteen arkeen minun palattuani töihin. Olin haljeta jännityksestä edellisenä iltana, mutta kuinka hyvin kaikki onkin mennyt! Tyttö on sopeutunut aivan uskomattoman hyvin päiväkotiin ja tuntuu nauttivan siellä olosta. Päiväkodissa puuhaillaan joka päivä kaikenlaista ja ulkoillaan paljon. Pientä haikeutta tietenkin on silti ilmassa mutta onneksi kuitenkin teen lyhyempää työaikaa ja olen vuorotyössä, joten meillä on paljon arkivapaita jolloin voimme olla tytön kanssa kotona.

Ja kuinka ihanaa, kesälomaankaan ei ole enää edes kuukautta joten kepeä lasku meillä on ollut kun kohta jo lomaillaan. Lomalle varasimme reissun etelään, ihanaa lähteä perheenä matkustamaan kun tyttökin jo ymmärtää ympärillä olevaa ihan eri tavalla kuin talvella.

Nautitaan kuitenkin nyt näistä Suomen aurikoisista päivistä, ihanaa kesää kaikille <3

Melkein yhdeksän kuukautta

Tyttö on pian 9kk ikäinen. Arki rullaa edelleen mukavasti, päivät menevät nopeasti ja pikkuinen oppii joka päivä uusia temppuja! Hän on oppinut nousemaan tukea vasten seisomaan, kävelemään tukea vasten, konttaamaan ja tanssimaan. Hän on edelleen nauravainen ja tyytyväinen lapsi joka ihastuttaa jokaisen hymyllään.

Meillä on enää kolme viikkoa jäljellä äitiyslomaa, jonka jälkeen palaan töihin. Päätimme että teen osittaista työaikaa niin kauan kun tuntuu että pärjäämme taloudellisesti. Tyttö aloittaa päiväkodissa, johon menemme tutustumaan parin viikon päästä. Päiväkoti ei minua suuremmin jännitä, tai jännittää tietenkin hieman mutta en epäile hetkeäkään etteikö tyttö sinne pian sopeutuisi. Tyttö ei ujostele ketään ja tykkää todella paljon leikkiä muiden lasten kanssa, joten uskon että hoidon aloittaminen on tytölle ihan mieluinen juttu. Lisäksi uskon että muiden isompien lasten kanssa oleminen opettaa paljon uusia taitoja. Niin haikeaa että ei ollakaan enää kahden kotona, mutta tieto siitä että työvuoroja ei kovin montaa viikossa ole (3-4), helpottaa.

Jonkin verran olemme miehen kanssa puhuneet siitä milloin olisi mahdollisen toisen lapsen yritys hyvä aloittaa. Olemme siis aika varmoja että haluamme kuitenkin tytölle sisaruksen. Tai no, mies on halunnut sitä koko ajan mutta itse olen ollut ahdistunut pelkästä ajatuksestakin. Pikkuhiljaa minunkin mieleni on muuttunut ja miehen vauvakuume on vain kasvanut. Hän jopa höpöttelee vatsalleni leikkien että siellä pikkusisarus jo olisi, haha :D Meillähän ei ole tällä hetkellä ehkäisyä käytössä vaan luotamme niinkin varmaan keinoon kun keskeytetty yhdyntä :D Ja ei, en tosiaankaan pidä sitä ehkäisykeinona mutta koska raskaus ei mikään ehdoton ei ole niin tämä sopii meille hyvin. Toista kesää peräkkäin en raskaana haluaisi kuitenkaan olla (enkä muutenkaan lapsille ihan mahdottoman pientä ikäeroa jos sattuisinkin tulemaan heti raskaaksi) joten mennään nyt ainakin kesän yli ja annetaan tytön täyttää ainakin se 1v ennen kuin annamme toiselle luvan tulla. Sitähän ei sitten tosiaan tiedä kuinka hankalaa tai helppoa toisen lapsen alulle saaminen ja raskaudesta ilman keskenmenoja selviäminen on joten mielestäni meidän ei myöskään kannata odottaa liian kauaa ettei lapsille tulisi "liian suurtakaan" ikäeroa. Vaikea selittää mutta toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitan :)

Tällaisia kuulumisia ja mietteitä täällä tällä kertaa. Aurinkoista kevättä kaikille ja isot onnittelut teille jotka pienen nyytin olette juuri syliinne saaneet <3

Imetys

Pieni suuri vauvamme on nyt melkein 8kk ja imetystaipaleemme on tullut juuri tiensä päähän. Uskomatonta kuinka tärkeää imetys minulle kuitenkin oli, vaikka alkuraskaudesta ajattelin että en tiedä haluanko imettää ollenkaan! En tiedä miksi näin ajattelin, mutta onneksi kuitenkin raskauden aikana mieleni muuttui ja annoin imetykselle mahdollisuuden. Onneksi!

Aluksi imetys ei oikein sujunut, koska vauvan vointi huononi aika pian synnytyksen jälkeen eikä hän jaksanut imeä. Jouduimme turvautumaan nenämahaletkuun, mutta voinnin kohentuessa pikkuhiljaa hän alkoi imeä pienen pieniä määriä. Pullolle hän oppi paremmin ennen rintaa. Kun pääsimme sairaalasta kotiin oppi vauva imemään rintaa kuin itsestään! Olin varmasti itsekin kotona seesteisempi, jonka vauvakin varmasti aisti. Sairaalassa stressasi ja ahdisti, otin jopa yhteen yhden hoitajan kanssa, huoneessa ramppasi jatkuvasti joku ja rinnalla täytyi huudattaa ainakin se puoli tuntia aina.  Oli todella lähellä että luovuin koko imetyksestä sairaalan ilmapiirin vuoksi. Onneksi ihana mieheni jaksoi kannustaa minua vielä yrittämään. Aluksi apunamme oli rintakumi, mutta hyvin pian pikkuinen oppi imemään ilman sitäkin.

Alkuvaikeuksien jälkeen on imetys sujunut ilman suurempia ongelmia. Maitoa riitti hyvin pumpullekin 4kk saakka, mutta sen jälkeen on aloitettu kiinteät sekä annettu lisäksi korviketta silloin, kun vauva on ollut esimerkiksi isänsä kanssa kahden, koska maitomäärät pumpulle olivat niin mitättömiä. Näin mentiin seuraavat 3,5kk. Kun vauvalle tuli ensimmäiset kaksi hammasta, hän oppi että niitä voi käyttää myös nänniin. Jihuu :D Aluksi hän puraisi vain silloin tällöin, mutta viikko-pari sitten imetys alkoi olla sitä että hän vain naureskeli, puri eikä enää alkanut syömään rinnasta. Vauva siis tavallaan itse lopetti imetyksemme. Toki olisin voinut jatkaa sinnikkäästä yrittämistä, mutta minusta tuntui hyvälle päättää imetys näin, vauvan omasta tahdosta.

Nyt olen ollut n. viikon imettämättä. Onhan tämä ollut haikeaa, mutta olen niin kiitollinen siitä kuinka kauan imettämisessä onnistuimme! Seitsemän ja puoli kuukautta! Ajatukseni oli että jos pari kuukautta onnistumme olisin tyytyväinen. Suurin tukipilarini on ehdottomasti ollut mieheni, hän on jaksanut alusta saakka tsempata imetyksessä joka on hänen sanojensa mukaan "maailman kauneinta katsottavaa".

Kaiholla muistellen niitä kauniita hetkiä vauva rinnalla, mies vieressä silittelemässä meitä <3 :')

Elossa taas

Meidän arkeen kuuluu tällä hetkellä tosi hyvää. Viimeinkin lääkitykseni on alkanut tuottamaan tulosta ja olen viime viikot ollut pitkästä aikaa iloinen, pirteä ja jaksan touhuta aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Innostun asioista ja tuntuu että elämä kantaa taas. Olen aloittanut kuntosalin ja saan salilla käynnistä valtavasti lisää energiaa! Toivon että tila on pysyvä ja voisin viimein vain nauttia elämästä. En vain tiedä kuinka kiittää miestäni siitä että hän on jaksanut olla vierelläni kaiken ahdistukseni keskellä, ei varmasti ole hänelläkään ollut helppoa. Hän on niin hyvä puoliso ja isä <3

Tyttö on pian 7 kk. Aivan mieletön pakkaus! Hän ryömii uskomattoman nopeasti paikasta toiseen ja kiljuu, höpöttää sekä ilakoi mennessään. Hän tutkii kotiamme tarkasti ja osaa availla jo joitakin laatikoita, kiipeilee tiskikonetta vasten (auttaa äitiä) ja ajoittain nousee lähes konttaus asentoon. Hän syö 4-5 kertaa vuorokaudessa kiinteitä ja lisäksi imetän vielä. Hänellä on kaksi hammasta joita hän hienosti harjaa aamuin illoin äidin tai isin avustuksella. Hän nukkuu edelleenkin hyvin yöt ja on muutenkin tyytyväinen vauva. On ollut niin hienoa seurata kuinka hän joka päivä kasvaa, kehittyy ja oivaltaa jotain uutta.

Toukokuussa aion aloittaa työt. Tytölle olen hakenut päiväkoti paikkaa tästä aivan lähistöltä. Aion tehdä osittaista työaikaa eli n. 30h viikossa. Meidän perheellä ei vain ole mahdollista elää yhden ihmisen palkalla joten siksi näin. Onneksi kuitenkin minulla on viikossa yksi ylimääräinen vapaapäivä ja olen vuorotyössä joten tytön ei tarvitse olla niin pitkiä päiviä hoidossa.

Ihanaa ja aurinkoista kevään odotusta kaikille <3

6kk

Meidän rakas tyttäremme on nyt puoli vuotias. Hän nauraa paljon, harjoittelee hienosti sormiruokailua, ryömii hieman ja osaa kiljua oikein kovaa! Uskomatonta kuinka nopeasti aika on mennyt. Vasta tuskailin suuren vatsan kanssa ja nyt emme meinaa pysyä perässä kuinka nopeasti pieni kasvaa ja kehittyy. Ja edelleen, joka päivä, ihmettelemme kuinka meistä kahdesta on voinutkaan tulla näin täydellinen pieni ihminen, meidän mestaripiirros <3