Rakenneultra 20+0

Kauan odotettu rakenneultra on vihdoin ohi! Olen koko viikon ollut todella jännittynyt ja miettinyt ultraa paljon. Esikoisen rakenneultra ei muistaakseni jännittänyt näin paljoa, jotenkin silloin oli niin huojentunut siitä että oli selvinnyt ensimmäisestä kolmannesta kaikkien keskenmenojen jälkeen, että sitä ehkä paremmin luotti kaiken olevan hyvin. Tällä kertaa mietin todella paljon sitä että kaikki ei olisikaan hyvin. Ehkä verinen vuoto aiheutti tämän epävarmuuden, vaikka vuoto on onneksi loppunut jo kuukausi sitten. Lisäksi sukupuoli jännitti ihan luvattoman paljon! Sukupuolella ei ole minulle oikeasti mitään väliä, mutta jostain syystä jännitti ihan hirveän paljon nähdä kumpi siellä tällä kertaa on.

Käytiin ensin taustat läpi ennen ultrausta. Kirjattiin ylös viikot joilla vuotoja esiintyi, kerroin aikaisemmista keskenmenoista jne. Pian sainkin jo hypätä tutkimuspöydälle. Kerroin lääkärille jo heti ultrauksen aluksi että sukupuolen saa kertoa oikein mielellään. Lääkäri oli mukava ja lempeän oloinen ja kyselikin ultrauksen lomassa esikoisesta. Aluksi katsottiin sydämen rakenteet, munuaiset... ja sitten ruudulla näkyikin suora kuva jalkoväliin. Lääkäri ei sanonut mitään, vaan siirtyi takaisin munuaisiin. Ja siirtyi takaisin jalkoväliin :D Joka näytti edelleen samalle kuin hetki aiemmin. Silloin lääkärikin totesi saman minkä mielessäni olin jo sanonut; tyttö <3 ! Meidän pieni neiti saa pikkusiskon! Ihanaa! Leveä hymy huulilla jatkettiin rakenteiden tarkistelua. Viimeisenä katsottiin vielä alakautta pään rakenteet, koska vauvan pää oli sen verran alhaalla piilossa ettei näkyvyyttä saatu hyväksi vatsan päältä. Aivotkin näyttivät hyvälle ja olimme valmiit. Kuvia saimme matkaan muutamat, mutta ne ovat kyllä aika huonoja mielestäni. Varmaan johtunee siitä kun pää oli niin piilossa, ettei siitä oikein hyvää kuvaa saanut. Mutta kuvista viis, meille on tulossa toinen ihana pieni tyttö josta ollaan kyllä niin onnellisia <3

Muutenkin raskaus etenee ihan kivasti. Mieliala on hieman tasoittunut, kun se vielä kuukausi sitten tuntui olevan aivan vuoristorataa. Toki väsymys varmaan lisäsi vaihteluita. Väsymystäkään ei enää ole ja pahoinvointikin on täysin poissa. Pientä selän kipuilua on ajoittain, varsinkin jos on ollut hieman raskaampi päivä. Pari kertaa on supistellutkin, ei onneksi kipeästi. Jalat turpoavat ja pakottavat iltaisin niin että kävin ostamassa tukisukatkin. Liitoskipujakin on hieman tuntunut häpyluussa ja lantiolla ja useamman kerran päivässä kuuluu jonkinlainen naksahdus tai pamaus lonkista tai lantiolta, siellä se lantio tekee taas tilaa synnytystä varten. Mutta kaikkien lisääntyvien vaivojen ja kolotusten lisäksi vauvan liikkeet tuntuvat päivittäin ja mieskin ne jo vatsan päältä tuntee. Se saa mielen rauhoittumaan ja tämä kaikki alkaa tuntumaan hieman todellisemmalta. Meille ihan oikeasti tulee vauva keväällä <3

Rakenneultra rv 20+4

Siis apua. A-p-u-a. Olen aivan sekaisin, päästäni pyörällä tästä onnen määrästä! Aamulla oli kauan odotettu rakenneultra. Kaikki rakenteet olivat pienellä kunnossa, hän oli kasvanut hienosti ja liikkui paljon. Aluksi pikkuinen oli pienessä kippurassa aivan alavatsan kohdalla jolloin kätilöllä oli täysi työ aloittaa rakenteiden tarkastelu. Takapuoleni alle laitettiin tyyny ja onneksi pieni sitten pikkuhiljaa alkoi pomppimaan ylöspäin ja saatiin mittaukset ja tarkastukset tehtyä kunnolla. Siirtyessämme rakenteissa päästä alaspäin esitin kiltisti toiveen, että sukupuoli kerrottaisiin mikäli se tutkimuksen aikana tulisi ilmi. No tulihan se samantien kun kerkesin kysyä.

Tyttö. Meille tulee pieni kaunis tyttövauva! <3 Olen aivan myyty, sekaisin ja kaikkea mahdollista. Olimme aivan suut auki ja kysyimme vielä uudelleen kätilöltä, että onko hän aivan varma ettei siellä ole pippeliä. Niin varmoja olemme olleet siitä että pieni olisi poika. Huhhuh, vieläkin olen aivan pyörryksissä tästä kaikesta! Ja niin kiitollinen. Voi luoja että en mitään toivo niin paljon kuin että kaikki menisi hyvin loppuun saakka. Meidän pieni tyttö. Voi mahdotonta.. Mieskin aivan pehmeänä höpötellyt koko päivän isin pienestä tyttövauvasta.

Sukupuoli on tietenkin aivan toissijainen juttu, tietenkin olemme kiitollisia ja onnellisia että vauva on kehittynyt normaalisti ja kaikki rakenteet kunnossa. Kuitenkin tämä sukupuoli juuri niinkuin ajattelinkin konkretisoi raskauden ja sai kaiken tuntumaan todelta. Vai onko tämä unta? En tiedä. Ainakin toivon etten koskaan heräisi tästä unesta <3