lauantai 3. kesäkuuta 2017

Vointini rv 32

Pitkästä aikaa jos päivittelisi kuulumisia. Olen ollut jo kauan sairaslomalla ja nyt alkoi virallisesti kesäloma, jonka jälkeen alkaa äitiysloma. Vaikka aikaa on liikaakin on blogin päivittely jotenkin jäänyt. Käyn kyllä lukemassa muiden kuulumisia aktiivisesti mutta en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa itse mitään. Aloitin tämän blogin kuitenkin keskenmenojen ja lapsettomuuden tuoman ahdistuksen purkamiseen, en odotus enkä vauva -blogiksi. Saa nähdä mikä blogin kohtalo on vauvan synnyttyä. En usko että kovinkaan aktiivisesti tulen enää kirjoittamaan, mutta vanhat tekstit haluan säästää muistona. Niissä on kuitenkin hyviä ja huonoja muistoja, ajatuksia ja ahdistuksia.

Nyt mennään jo raskausviikolla 32. Ja se tuntuu jotenkin aivan käsittämättömälle! Aika on mennyt todella nopeasti ja täytyy kyllä välillä aivan pysähtyä miettimään kuinka kahden kuukauden päästä meillä mahdollisesti jo on, tai on syntymässä pieni tyttö.

Vointini on varmaankin ihan ok. Uskon että kaikki vaivat ovat aivan normaaleja loppuraskauden ongelmia. Väsymystä, liitoskipuja (vaikkakin vähentyneet huomattavasti), supisteluja, jatkuvaa pissahätää yms. Suurin ja ärsyttävin vaivani tällä hetkellä on ehdottomasti jatkuva pissahätä. Viime lääkärin tarkastuksessa lääkäri totesi vauvan pään olevan todella alhaalla ja sen kyllä tuntee. Vessasta on tullut kotimme huoneista suosituin, enkä mielellään lähde minnekään missä tiedän etten heti paikalla pääse vessaan. Varsinkin iltaisin kun vauva on vilkkaimmillaan on olo aika hankala eikä ilman suojia oleminen tulisi kuuloonkaan, sen verran lähellä on ollut lirahtaa pöksyyn. Saa nähdä täytyykö viimeisillä viikoilla alkaa käyttämään vaippoja..

Painoa minulle on tähän mennessä tullut 11,8kg. Olen siihen tyytyväinen. Alussa ja puolen välin tienoilla painoni nousi aika nopeasti mutta nyt on tullut selkeä hidastuminen. Uskon sen johtuvan ihan vain ruokahaluni muutoksesta. Olo on koko ajan niin pinkeä ja suorastaan ahdistava, ettei tee edes mieli syödä. Toki pyrin syömään säännöllisesti mutta esimerkiksi annoskoot ovat pienentyneet ja napostelu on selkeästi vähentynyt. Enkä ole näistä asioista ollenkaan huolissani, päin vastoin!

Vauva on todella aktiivinen, liikkeitä tuntuu paljon ja ne ovat uskomattoman voimakkaita. Vauvan liikkuessa ja potkiessa olen pystynyt erottamaan selkeästi missä on vauvan peppu ja missä pikkuinen jalka menee. Parasta kaikessa on kuinka mieskin tykkää katsella ja ihmetellä pienen touhuiluja, hän juttelee vauvalle, silittelee vatsaa ja on silminnähden onnellinen. Eräänä iltana saunassa mies pohti kuinka kaunis vatsani on, varsinkin kun tietää että siellä on oma lapsi. Ja kuinka paljon hän lasta rakastaisi vaikka kaikki ei olisikaan hyvin. "Me rakastetaan tätä vauvaa kävi miten kävi". Tuntui niin hyvälle kuulla kuinka tärkeä pieni on miehellenikin jo nyt <3

4 kommenttia:

  1. Tulipas hyvä mieli, kun luin teidän kuulumisia <3 Ihana tuo sinun ja miehesi yhteinen hellyys ja rakkaus tuota vauvaa kohtaan, ihan liikuttuu kun lukee tätä :)

    Siellä tosiaan ollaan jo huisin pitkällä! Ystävälläni on myös loppusuoralla ollut hieman ongelmia tuon rakon toiminnan kanssa, joten sivusta seuranneena todella uskon, että tilanne vaatii jonkin verran suunnitelmallisuutta vahinkojen välttämiseksi :D Mukavaa kuitenkin, että vointi on muutoin pysynyt hyvänä. Koitan itse kuvitella täällä, että miltäköhän liitoskivut tuntuvat, ovatko ne sitten niitä, joita öisin tunnen häpyluun seutuvilla kääntyillessäni? Tiedä häntä, mutta urheasti olet kyllä omiesi kanssa selvinnyt sieltä puolivälin tienoilta saakka!

    Pian helpottaa! :) Aurinkoisia odotuspäiviä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana <3

      Tuota pissaongelmaa ei kyllä pystynyt kuvittelemaankaan millaista se on ennenkun nyt itse kokee. Uskomatonta :D Ja joo, Juuri kun kerkesin kehaista oloani, ovat supistukset löytäneet luokseni. Nyt täytyy kyllä todella hiljentää tahtia ja levätä hyvällä omallatunnolla, niin inhottavilta ne tuntuvat. En kuitenkaan pahemmin ole niitä säikähtänyt, sen verran on viikkoja jo takana että uskon kuuluvan asiaan.

      Tuo häpyluun vihlominen on juurikin liitoskipua, sitä tuntuu kyllä edelleen täälläkin.. Lisäksi minulla oli niin kipeä lantio/alaselkä/lonkat että ei tiennyt miten olla. Kaikenlaista vaivaa tosiaan, mutta en valita. Kaikki on varmasti sen arvoista.

      Ihanaa odotusta myös sinne <3

      Poista
  2. Kirjoittelet kuulepas sen verran kun hyvältä tuntuu ja silloin kun/jos on asiaa, tai vaikkei olekaan :) ihanahan näitä kuulumisiasi on lukea kun sinun tarinaasi on saanut jo aikansa seurata. Todella toivon, että saan täältä vielä välillä kuulumisia seurata <3 olipa se sitten kerran vuodessa tai kuukaudessa.

    Väsymystä, siis aivan valtaisaa sellaista ja liitoskipuja myös täällä, ja aikalailla samoilla viikoilla ollaan, joten varmaan kuuluu asiaan :)

    Kiva kuulla, että vauva on aktiivinen, ja oikein päin tuloillaan. Tosin uskon että turhauttaa jos vessasta on tullut toinen kotisi.... Meidän pikkuinen on perätilassa, pylly edellä yhäkin ja välillä kun rakkoon potkaisee oikein kunnolla niin ei ole itsellänikään kaukana ollut että kuset on housussa :D mut kyllä me vielä hienosti jaksetaan pari kuukautta eiks niin :)?

    Aurinkoisia odotuspäiviä myös sinulle ja hyvää vointia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana että olet jaksanut lukea, olla mukana ja tukea vaikka ei itselläsikään helppoa ole ollut. Tämä blogimaailma ja täältä saamani tuki on kyllä ollut korvaamatonta, en olisi koskaan uskonut kuinka tärkeää vertaistuki onkaan. Katsotaan päivä kerrallaan kuinka blogin käy, en nyt ainakaan vielä ole täysin lopettamassa :) Ja kiitos myös sinun blogistasi, on ollut etuoikeutettua seurata matkaasi ja jakaa murheesi.

      Voi toista kääntäisi sen pyllyn ylös alaisin :D Voin uskoa että potkut todella tuntuvat rakossa, kun ei ne kyljessäkään niin hentoisilta tunnu. Ei enää kauaa tosiaankaan, loppusuora häämöttää ja hyvinhän me jaksetaan ;)

      Mukavaa odotusta myös sinulle <3

      Poista