Kävin juttelemassa pari viikkoa sitten psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ahdistuksestani liittyen vauvan yritykseen sekä keskenmenoihin. Ja kadun todella etten hakenut apua silloin kun ahdistus ja suru olivat pahimmillaan. Keskustelu kesti lähes 1,5h jonka aikana käytiin läpi tapahtumia ja niistä aiheutuneita tunteita. Hieman jännitin etukäteen käyntiä, mutta käynnin jälkeen oli niin hyvä olo kun oli saanut puhua jollekin joka oli siinä juuri sinua varten, ilman tunnesiteitä ja vaitiolovelvollisena. En avaa keskustelua sen enempää täällä, mutta tahdon vain sanoa että hakekaa apua silloin kun sitä oikeasti tarvitsette. Neuvolaan sen verran terveisiä että hieman olisivat voineet jo aikaisemmin, vaikka ensikäynnillä kysyä keskustelun tarpeesta, itse ainakin olen huono pyytämään apua eikä minusta ulospäin varmasti edes huomaa ahdistusta. Tällä hetkellä raskaus on jo niin pitkällä että ajatukset ovat kovasti jo synnytyksessä ja vauvassa, eikä ahdistus enää ole päällimmäisenä mielessä. No, onneksi kuitenkin avasin itse viimein suuni, parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Liitoskivut ovat alkaneet vaivaamaan taas oikein huolella. Varsinkin öisin kivut ovat niin kovia, että tuntuu kuin häpyluuni murtuisi kun vaihdan asentoa. Kävely on tuskaista eikä tee kyllä mieli liikkua kotoa minnekään. Toivon todella että tämä pieni saapuisi siinä rv 37-40 eikä antaisi odotuttaa itseään yliajalle. Vielä kuitenkin on parempi pysytellä masussa turvassa.
Jokaisesta vihlaisusta, kivuista ja säryistä olen kuitenkin äärettömän kiitollinen. Tämän unelman eteen on paljon kivuliaampiakin kyyneleitä vuodatettu.
Oikein rauhallista juhannusta kaikille, toivotaan että sää pysyisi edes kohtuullisena ja pääsisi nauttimaan ulkoilusta ja grilli eväistä :)
Todella hienoa kuulla, että rohkaistuit juttelemaan ammattilaisen kanssa <3 heidän kykynsä nähdä asiat on uskomattoman lohdullista.
VastaaPoistaLiitoskivut... Ne kamalat :/ mutta niin ihanat. Tiedän mitä tarkoitat.
Koitahan pärjätä kipujen kanssa ja toivotaan että pieni ei yliajalle menisi!! Minäkin toivoin niin ja nyt sitä täällä osastolla jo ollaan 36+2... Saisi vielä hetken masussa turvassa pysyä.
Tsemppiä<3
Uskomatonta kuinka jo yksi juttelu kerta sai niin suuren lastin harteilta pois. Kun sai sanotuksi niitä asioita joita paljon mielessä pyörittelee.
PoistaVoi että ramppaan bloggerissa jatkuvasti josko olisi sinulla jotain uutisia <3
Se on kyllä mahtava fiilis kun pääsee puhumaan ammattilaiselle ja todella huomaa ihan konkreettisesti sen, miten paljon olo siitä kevenee :) Ihanaa, että sulla oli mahdollisuus nyt tällaiseen! Itse odottelen pelkopoliaikaa, johon olen ladannut suuret odotukset tämän psyykkisen puolen kanssa pärjäämisen suhteen. Toivotaan, että sieltä saa sitä, mitä toivon ja odotan :)
VastaaPoistaKuulostaa ihan hirveitä nuo sinun liitoskivut :/ Toivottavasti vauveli tosiaan olisi vähän nopeammin tulossa, eikä odotus jatkuisi enää pitkään <3 Nyt vain vadelmanlehtiteetä yms poppaskonsteja kehiin, kun viikkoja alkaa olla sopivasti mittarissa :) Eiväthän ne ehkä auta todellisuudessa vauvan syntymiseen, mutta henkistä puolta voivat helpottaa :D
Toivottavasti juhannus sujui siellä leppoisasti <3
Toivottavasti pelkopoli täyttää odotukset sinullakin. Minulla jo pelkästään se että sai avautua keskeyttämättä ja luvan kanssa puhua vain omia ongelmiaan auttoi. En odottanutkaan mitään ratkaisua mihinkään (eikä näihin kokemuksiin ratkaisua olekaan, aika parantaa), mutta se että mun ei tarvinnut esittää mitään, olla vahvempi kuin olen vaan sain omana itsenä olla. Jotenkin mun on ystäville jne vaikea näyttää heikkouksia, osaan hienosti näytellä kaiken olevan paljon paremmin kuin onkaan..
PoistaParin viikon päästä ajattelin ruveta himona jumppaamaan, siivoamaan, saunomaan ja mitä näitä nyt on ;) Hehe, jos ei muuta niin ainakin viimisille päiville/viikolle jotain tekemistä ajan kuluksi :D