Tulihan se sieltä

Nimittäin pahoinvointi. Olisin kyllä mieluusti pärjännyt ilmankin. Toisaalta tunnen nyt kaiken olevan juuri niinkuin pitääkin vaikkei tämäkään tietenkään mitään takaa. En ole joutunut oksentamaan, mutta ei ole ollut kaukanakaan. Olen joutunut syömän n.2h välein että oloni pysyisi edes jokseenkin parempana. Väsymys on myös ollut uskomatonta. Olen nukkunut päiväunia aina kuin mahdollista. Kotitöistä olen joutunut joustamaan ja yritän ajatella ettei nyt ole pakko suorittaa kaikkea niin täydellisesti.

Olo on aivan super turvonnut ja tuntuu että joudun miettimään mitä puen päälleni. Ei nyt mitään varsinaista vauvavatsaa ole mutta pömpötystä vatsassa on havaittavissa.

Kuntosalilla olen jaksanut käydä nipin-napin, mutta olen kyllä joutunut himmaamaan tahtia koska tuntuu ettei energiaa juuri ole. Olen kuitenkin halunnut salilla käydä jotta saisin hieman edes liikuntaa ja parempaa oloa. Etukäteen on vaikea ennustaa missä vaiheessa joutuu luopumaan liikunnasta ehkä kokonaan (niinkuin esikoisen kohdalla) joten täytyy nyt yrittää vielä käydä vaikka viimeisillä voimilla. Siinä vaiheessa kun en enää salille kykene on aloitettava lenkkeily ehdottomasti. Mutta viimeiseen asti yritän käydä ja himmailla tahtia itselleni sopivaksi.

Olo raskaudesta ja vauvasta on ihmeellisen rauhallinen ja varma. En ole pelännyt juurikaan keskenmenoa vaan olen pystynyt miettimään jo tulevaisuutta. Miehelläni kesti hetken totutella ajatukseen raskaudesta, hän sanoikin että ymmärtää ehkä asian sitten kun vatsani alkaa kasvaa. Kuitenkin olen huomannut hänen miettivän asiaa paljon ja olevan onnellinen. Päivittäin hän puhuu vauvasta, kysyy onko se nyt aivan varmaa sekä jaksaa kuunnella valitustani pahoinvoinnista :D

Nyt eletään siis tasan rv 7+0 ja 8. raskausviikko alkaa. Aika on mennyt hurjan nopeasti kun on koko ajan niin paljon touhua ettei ehdi pysähtyä. Toivonkin ajan kiirivän pikaisesti ensimmäisen kolmanneksen ohi jolloin ehkä pahoinvointi ja pahin väsymys olisi ohi. Silloin raskaudesta voisi myös kertoa muille, eikä tarvitsisi piilotella.

Rauhallista elokuun loppua kaikille <3

P.s. Kommentointi-ongelma on ehkä selätetty! Sain äsken kirjoitettua yhden kommentin! En siis ole välinpitämättömyyttäni jättänyt kommentoimatta mitään vaan uskokaa tai älkää olen aika monta kommenttia kirjoittanut ja lähettänyt bittiavaruuteen :D

Väsymys

Tänään on rv 6+1. Minua on alkanut vaivaamaan uskomattoman lamaannuttava väsymys. Siis aivan kuin en olisi nukkunut yöllä ollenkaan! Työpäivät kuljen kuin hidastetusta elokuvasta, tuntuu etten kertakaikkiaan kykene liikuttamaan raajojani. Lisäksi pahoinvointi ja heikotus jatkuvat. Aamulla vaikea saada mitään alas ja puhalluttaa oikeastaan koko päivän, aivan kuin krapulassa olisi. Ruokaa pitäisi saada n. 2h välein ja ellei niin käy tulee todella kuvottava olo ja ruoan ajattelukin alkaa etomaan. Muutaman kerran päivässä tulee pieniä yökkäyksiä aivan puskista, mutta vielä olen säästynyt oksentamiselta. Lisäksi rintani ovat edelleen niin kipeät, että herään yöllä vaihtaessani asentoa. Myös pissalla saa edelleen juosta usein. Turvotuskin vain pahenee entisestään, ihan jännittää nähdä ketään kun vatsa niin pullottaa.

Vaikka olotila ei tällähetkellä ole fyysisesti mikään kovin fantastinen, olen silti jokaisesta yökkäyksestä ja oireesta kiitollinen ja henkisesti voin yllättävän hyvin. Jokainen päivä raskaana on parasta ikinä ja yritän nauttia tästä kaikista oireista ja peloista huolimatta. Koskaan en voi tietää seuraavaa päivää enkä edes minuuttia eteenpäin joten niin pienin pienin askelin edetään. Välillä havahdun haaveilemasta hieman ajassa eteenpäin, mietin kuinka vatsani kasvaisi, ja mitä kaikkea täytyisi hankkia. Kuitenkin pääasiassa elän tässä hetkessä ja ainut mitä uskallan ajatella ehkä tapahtuvan on varhaisultra ennen joulua. Sinne saakka kun pääsisimme ja saisimme ensimmäistä kertaa koskaan nähdä pienen ruudulla. En osaa edes kuvitella miltä se tuntuisi!

P.s. Meinasin pakahtua onneen kun mieheni ilmoitti tänään säästävänsä nyt rahaa jotta saadaan pienelle parhaat vaunut ja pinnasänky ikinä! Kumpa tämä onni ei loppuisi koskaan. ♡

Pahoinvointi

Rv 5+5. Aamulla voin todella pahoin. Milliä vaille oksennus. Hyi olkoon. Jollain tapaa olen silti helpottunut, ehkä kaikki onkin juuri nyt hyvin? Tiedän ettei pahoinvointi ole mikään tae siitä että raskaus onnistuisi, ei todellakaan. Mutta ei minulla aikaisemmin ole tällaisia oloja ollut. Kauhulla odottaen huomisaamuista hammaslääkäriä..