Kiitollinen kaikesta

Nyt kun olemme olleet kotona kolme viikkoa, on arkeemme muodostunut jo omanlaisemme rytmi. Vauva nukkuu yöt todella hyvin eikä herää kun 1-2 kertaa yössä. Päivisin pieni valvoo jo yllättävän paljon ja tarkkailee paljon ympäristöään. Sairaalassa tyttö ei oppinut rinnalle, mutta kotiin päästyämme imetys on lähtenyt sujumaan todella hyvin ja painokin noussut huimasti. Vauvan hoito tuntuu luontevalle ja tytöllä on myös paras mahdollinen isi joka hoitaa häntä myöskin niin taitavasti, pusuttelee ja pitää kainalossa <3 Sitä on niin ihanaa katsoa.

Itse olen toipunut synnytyksestä todella hyvin. Olen pystynyt jo lenkkeilemään usean kilometrin lenkkejä ja olo alkaa tuntumaan muutenkin normaalita. Jälkivuotoa tulee enää aivan milli päivässä, toivotaan että sekin loppuisi jo pian kokonaan. Olen aivan ihmeissäni kuinka nopeasti olenkin palautunut, täytyy olla kiitollinen!

En vieläkään pysty uskomaan tätä kaikkea todeksi. Olen niin kiitollinen että tämä pieni nyytti meille viimein suotiin. Välillä kun katson vauvaa ja erehdyn miettimään kaikkea mitä matkan varrella on tapahtunut, on kyyneleitä vaikea niellä.. Kuinka vaikeaa meillä oli, kun ei voinut tietää saadaanko me koskaan elävää lasta. Kuinka masentunut olin, kuinka kaikki pyöri vain kuukautiskiertojen ja ovulaatioiden ympärillä. Ja ne kaikki negatiiviset raskaustestit, puhumattakaan niistä positiivisista jotka menivät kesken. Kun ensin annettiin toivoa ja sitten kaikki vietiin pois. Haavoja vielä parannellaan, mutta uskon kuitenkin että kokemukset ovat vahvistaneet minua ihmisenä sekä lujittanut parisuhdettamme.

Huoli pienestä ei toki lopu varmasti koskaan. Edessä on muutama kontrolli käynti sairaalassa ja voimme vain toivoa että kaikki on kääntynyt parhain päin eikä jatkotoimenpiteitä tarvita. En tahdo avata näitä sen enempää jottei tekstini kohta ole liian tunnistettava.

En tiedä kuinka blogin tulee käymään, ehkä välillä käyn kirjoittelemassa tuntemuksia silloin kun siltä tuntuu. Vauvan syntymä on tuonut jonkin verran ikäviä muistoja pintaan, joten voi olla että vielä tarvitsee purkaa ajatuksia. Seuraan toki muiden blogeja aktiivisesti ja olenkin niin onnellinen kun saa lukea täältä niin paljon hyviä uutisia nykyään. Paljon onnea ja tsemppiä teille jotka pienen sykkeen olette ultrassa nähneet, ja teille joilla synnytys on käsillä <3 Olen hengessä mukana.

Hän on täällä

Kaunis pieni tyttömme on syntynyt. On tapahtunut kaikenlaista, enkä ole kerennyt kirjoittamaan tänne. Älkää säikähtäkö, kaikki on nyt hyvin ja olemme jo kotona kokonaisena perheenä <3

Hän syntyi rv 39+2. Aloin tihkuttamaan lapsivettä sekä sain kovia supistuksia edellisenä päivänä ja olin yön tarkkailussa osastolla. Yön aikana synnytys lähti todenteolla käyntiin ja aamulla meistä tuli pienen tytön vanhemmat. Synnytys meni ihan hyvin, kipu oli uskomattoman kamalaa mutta kun tytön sai viimein syliin unohtui kaikki tuska ja vain itkimme onnesta. Ja kuinka kaunis hän on, en vieläkään usko tätä todeksi.

Ensimmäisten päivien aikana ilmeni muutamia huolia pienen terveydestä, jonka vuoksi jouduimme olemaan muutaman vuorokauden vastasyntyneiden teho-osastolla. Teho-osasto kuullostaa rankalle, mutta mitään akuuttia hengenhätää ei vauvalla kuitenkaan onneksi ollut. Pieni onneksi toipui nopeasti ja pääsimme jo arveltua aikaisemmin kotiin. Nyt kaikki on hyvin ja harjoittelemme uutta arkea kotona.

Ensimmäiset yöt ovat sujuneet todella hyvin, vauva herää syömään n. 3h välein ja nukkuu välit sikeästi. Olen itsekin saanut nukuttua hyvin ja pahin sairaalasta saatu väsymys on takana. Maitoa tulee hyvin ja sain kuin sainkin imetyksen sujumaan heti kun pääsimme kotiin.

Mies osaa hoitaa vauvaa todella hyvin ja on mieletöntä nähdä kuinka hän on niin lumoutunut vauvasta; puhuu, pussaa ja paijaa pientä eikä pysty olemaan ihmettelemättä kuinka kaunis vauva on.

Ei tätä pysty käsittämään, ei vielä. Olen niin kiitollinen ja onnellinen. <3