Huokaus

Viikonloppuna minulla oli pientä verenvuotoa, joten tänään aamulla kävin ultrassa selvittämässä onko kyseessä keskenmeno vai jotain muuta harmitonta vuotoa. Nyt siis vuotoa ei enää ole ollut. Neuvolan odotustilassa oli aivan pyörtymisen partaalla jännityksestä. Olin henkisesti varautunut kuulemaan raskauden menneen kesken. Olin siitä oikeastaan 97% varma.

Minua ultrattiin ensin vatsan päältä. Pienen hetken kuluttua löytyi kohtu. Löytyi vauva. Ja syke! Siellä se pieni eli täyttä elämää ja sydän pamppaili hienosti <3 Itkuhan siinä tuli helpotuksesta. Haluttiin kuitenkin hieman selvitellä vuotojen syytä joten ultrattiin myös alakautta. Hetken etsintöjen jälkeen havaittiin kohdun suulla pieni hematooma joka on todennäiköinen vuotojen aiheuttaja. Se saattaa vielä vuotaa, mutta sitä ei tarvitse enää säikähtää. Raskasta liikuntaa täytyy nyt välttää varmuuden vuoksi, muuten voin jatkaa normaalia elämää ja vatsan kasvattelua <3 Uskomatonta että tässä kävi näin onnellisesti! Olen vieläkin aivan sekaisin onnesta ja helpotuksesta.

Vatsa onkin jo aivan mahdottoman kokoinen näille viikoille. Esikoisenkin aikaan vatsani kasvoi nopeasti esiin, mutta tämä on jo aivan älytöntä! Neljä viikkoa pitäisi vielä pystyä piilottelemaan, en todellakaan tiedä kuinka siinä onnistun.

Tässä vielä ultrasta saatu kuva, pieni vastasi täysin viikkoja 8+4 <3

Löysässä hirressä

Olo on niinkuin otsikossa lukee, tuntuu että roikun löysässä hirressä jossa odotan lopullista tuomiota ja ajoittain saan pieniä toivon välähdyksiä.

Nyt on siis rv 8+3.

Lauantai-iltana siis wc käynnillä lorati pönttöön verta. Tuoreen näköistä verta, ei hyytymiä tms. Sen jäljeen meni melkein vuorokausi kun vuotoa ei näkynyt. Kunnes eilen taas wc käynnillä pönttöön tippui pari tippaa. Sen jälkeen vuotoa ei ole taaskaan ollut tippaakaan. Kipuja ei ole, pientä painon tunnetta alavatsalla ja juilintaa,. Nekin voi olla aivan normaaleja tuntemuksia mutta nyt kiinnitän niihin vain huomiota koska seuraan oloani koko ajan. Välillä tuntuu että raskausoireetkin ovat helpottaneet, mutta illalla kun otin rintaliivit pois oli kyllä rinnatkin aivan niinkuin aikaisemmin, kovat, turvonneet ja kipeät. Herätessäkin oli huono olo nälän vuoksi, sekä vatsa sen kun pyöristyy. Olen kyllä psyykannut itseäni kohtaamaan pahimman, yritän olla toivomatta liikaa. Ainut toiveeni on nyt se, että jos tämä todella on keskenmeno, se alkaisi nyt spontaanisti kunnolla eikä vaatisi tyhjennyslääkkeitä tai muita toimenpiteitä.

Soitin tänään neuvolaan ja sain ultraan ajan huomiselle aamulle. Sitten ollaan viisaampia eikä tarvitse enää arvuutella. Jännittää ja pelottaa niin paljon että huomenna ei varmaan happi kulje.

Ei taas

Nyt ollaan raskausviikolla 9, tarkemmin 8+2. Ollaan ainakin toistaiseksi. Eilen rv 8+1 illalla lorahti pönttöön verta. Sitä tuli ehkä pari ruokalusikallista, juurikin lorahtamalla kerralla. Nyt on aamu ja eilisen jälkeen siteeseen ei ole tullut pisaraakaan, pyyhkiessä ei ole tullut pisaraakaan. Kipuja ei ole vielä ollut. Vessassa olen rampannut jatkuvasti, joka kerta kauhuissani tuijottanut pönttöön ja paperiin.

Epätodellinen olo. En voi uskoa että mulle taas käy näin. Vai käykö? Mä en uskalla tällä hetkellä toivoa yhtään mitään. Tuntuu että on vain parempi odottaa keskenmenoa, ei mun kohdalla verinen vuoto ole ennenkään kovin hyvä merkki ollut. Surettaa niin paljon ettei mitään rajaa.

Meidän viides raskaus. Ja mahdollisesti neljäs keskenmeno. Mä en jaksa tätä.