perjantai 22. marraskuuta 2019

Rakenneultra 20+0

Kauan odotettu rakenneultra on vihdoin ohi! Olen koko viikon ollut todella jännittynyt ja miettinyt ultraa paljon. Esikoisen rakenneultra ei muistaakseni jännittänyt näin paljoa, jotenkin silloin oli niin huojentunut siitä että oli selvinnyt ensimmäisestä kolmannesta kaikkien keskenmenojen jälkeen, että sitä ehkä paremmin luotti kaiken olevan hyvin. Tällä kertaa mietin todella paljon sitä että kaikki ei olisikaan hyvin. Ehkä verinen vuoto aiheutti tämän epävarmuuden, vaikka vuoto on onneksi loppunut jo kuukausi sitten. Lisäksi sukupuoli jännitti ihan luvattoman paljon! Sukupuolella ei ole minulle oikeasti mitään väliä, mutta jostain syystä jännitti ihan hirveän paljon nähdä kumpi siellä tällä kertaa on.

Käytiin ensin taustat läpi ennen ultrausta. Kirjattiin ylös viikot joilla vuotoja esiintyi, kerroin aikaisemmista keskenmenoista jne. Pian sainkin jo hypätä tutkimuspöydälle. Kerroin lääkärille jo heti ultrauksen aluksi että sukupuolen saa kertoa oikein mielellään. Lääkäri oli mukava ja lempeän oloinen ja kyselikin ultrauksen lomassa esikoisesta. Aluksi katsottiin sydämen rakenteet, munuaiset... ja sitten ruudulla näkyikin suora kuva jalkoväliin. Lääkäri ei sanonut mitään, vaan siirtyi takaisin munuaisiin. Ja siirtyi takaisin jalkoväliin :D Joka näytti edelleen samalle kuin hetki aiemmin. Silloin lääkärikin totesi saman minkä mielessäni olin jo sanonut; tyttö <3 ! Meidän pieni neiti saa pikkusiskon! Ihanaa! Leveä hymy huulilla jatkettiin rakenteiden tarkistelua. Viimeisenä katsottiin vielä alakautta pään rakenteet, koska vauvan pää oli sen verran alhaalla piilossa ettei näkyvyyttä saatu hyväksi vatsan päältä. Aivotkin näyttivät hyvälle ja olimme valmiit. Kuvia saimme matkaan muutamat, mutta ne ovat kyllä aika huonoja mielestäni. Varmaan johtunee siitä kun pää oli niin piilossa, ettei siitä oikein hyvää kuvaa saanut. Mutta kuvista viis, meille on tulossa toinen ihana pieni tyttö josta ollaan kyllä niin onnellisia <3

Muutenkin raskaus etenee ihan kivasti. Mieliala on hieman tasoittunut, kun se vielä kuukausi sitten tuntui olevan aivan vuoristorataa. Toki väsymys varmaan lisäsi vaihteluita. Väsymystäkään ei enää ole ja pahoinvointikin on täysin poissa. Pientä selän kipuilua on ajoittain, varsinkin jos on ollut hieman raskaampi päivä. Pari kertaa on supistellutkin, ei onneksi kipeästi. Jalat turpoavat ja pakottavat iltaisin niin että kävin ostamassa tukisukatkin. Liitoskipujakin on hieman tuntunut häpyluussa ja lantiolla ja useamman kerran päivässä kuuluu jonkinlainen naksahdus tai pamaus lonkista tai lantiolta, siellä se lantio tekee taas tilaa synnytystä varten. Mutta kaikkien lisääntyvien vaivojen ja kolotusten lisäksi vauvan liikkeet tuntuvat päivittäin ja mieskin ne jo vatsan päältä tuntee. Se saa mielen rauhoittumaan ja tämä kaikki alkaa tuntumaan hieman todellisemmalta. Meille ihan oikeasti tulee vauva keväällä <3

2 kommenttia:

  1. Ihana kuulla, että kaikki on pienellä hyvin. ^^ Ja että itselläsikin on hyvät fiilikset. tasoittuneet.

    Mua jännittää kanssa nyt nuo seulat ja rakenneultra paljon edelliskertaa enemmän. Silloin keskityin jotenkin vain siihen, että raskaus jatkuisi. Ja jossain vaiheessa sitten siihen, että jee, se taitaa mennä loppuun asti.

    Vasta nyt olen myös tajunnut, kuinka helposti edellinen raskaus ja vauvavuosi lopulta menivät, vaikka välillä olikin rankempaa, mitä olisin ikinä osannut kuvitella. Voiko toista kertaa mennä yhtä helposti? Helpommin tuskin ainakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan samoja ajatuksia! Jotenkin vaikea uskoa että kaikki menisi taas hyvin loppuun saakka, synnytys menisi yhtä helposti kuin viimeksi sekä vauvavuosi, joka ei kerrytä univelkaa.

      No, ei tässä auta kuin ottaa se vastaan mitä annetaan. Onneksi aika menee niin nopeasti verrattuna esikoisen odotukseen, niin uskon että kevät on nopeammin mitä huomaankaan ja pääsee viimein tutustumaan vauvaan <3

      Poista