Näytetään tekstit, joissa on tunniste nt-ultra. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nt-ultra. Näytä kaikki tekstit

tiistai 8. lokakuuta 2019

Alkuraskaus selätetty

Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa kuulumisia jo aiemmin mutta aika kuluu niin kovaa vauhtia etten ole vain ehtinyt.

Täällä elellään jo raskausviikkoa 14. Tarkalleen ottaen rv 13+4. Alkuraskauden pahin väsymys ja pahoinvointi alkaa olla onneksi jo ohi. Vieläkin toki täytyy muistaa syödä säännöllisesti jotta ei alkaisi heikottaa. Nt-ultrassa kävin kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla pikkuinen ei vaan yksinkertaisesti suostunut kääntymään asentoon jossa niskaturvotusta olisi voitu mitata. Seuraavallakin kerralla oli haasteita, kun tyyppi halusi taas hengailla omassa lempi asennossaan; pystysuorassa. Hän harjoittelee siis jo kävelemään :D Onneksi pienten kikkakolmosten jälkeen mitat saatiin otettua. Ultran ja verikokeiden perusteella ei löytynyt onneksi mitään huolestuttavaa.

Olen vuotanut taas pari viikkoa verta. Välillä kunnon lorahduksia, välillä verta tulee vain pyyhkiessä. Ultrasimme nt-ultrassa samalla hematooman tilannetta. Ensin hematoomaa ei löytynyt ollenkaan, huokaisin ja ajattelin että ehkä se viimein olisi vuotanut jo kokonaan pois. Kunnes terveydenhoitaja huomasi lähellä kohdunsuuta pienen hyytymän. Hän ultrasi istukkaa vielä tarkemmin ja totesi sen reunan olevan aivan kohdunsuun vierellä kohdun etuseinämässä. Kohdun kasvaessa istukka nousee (toivottavasti) hieman ylöspäin ja tämä ilmeisesti hajottaa pieniä pintaverisuonia joka aiheuttaa verenvuotoa. Vuotoja siis luvassa enemmän tai vähemmän jatkossakin. Inhottavaa, kun joutuu koko ajan pelkäämään lorahduksia ja käyttämään suojia.

Vatsani on pullahtanut nyt oikein kunnolla esiin ja olemme kertoneet raskaudesta muille. Ihanaa kun ei tarvitse enää piilotella ja saa pukeutua vaatteisiin joissa vatsa näkyy. Esikoisellekin olemme nyt puhuneet paljon vauvasta ja hän osaa kertoa mikä äidin vatsassa on. Välillä vatsaa ihmetellään, halaillaan ja pussataan <3

Yritän aina välillä kirjoitella kuulumisia, katsotaan kuinka onnistun :D

Aurinkoista syksyä <3

lauantai 21. tammikuuta 2017

Nt-ultra rv 12+0

Eilen oli kauan odotettu nt-ultra. Edellinen yö meni hieman heikosti nukkuessa, näin mitä oudoimpia unia vauvaan liittyen ja aamulla huulessa puhkeamaisillaan oleva stressiherpes. Turha siis varmaan erikseen mainita jännityksestä mitään.

Onneksi aikamme oli heti aamulla, ettei tarvinnut koko päivää jännittää. Huoneeseen astuessamme kävimme heti itse asiaan ja asetuin makaamaan tutkimuspedille. Ultra tehtiin vatsan päältä mikä oli mukava kokemus, toisaalta minulle ultraamis tavalla ei ollut merkitystä, pääasia on se mitä siellä näkyy. Ja siellähän näkyi. Pieni ihminen, joka hyppi ja heilui valtavasti! Hän ponkaisi kerta toisensa jälkeen vauhtia kohdun seinästä ja liukui kuin mäkeä alas. Huitoi kovasti käsillään ja näytti peukkua! Pikkuinen myös aukoi suutaan, varmasti halusi kertoa meille ettei syytä huoleen. Niskaturvotus oli 1,8mm, eli normaali. Kaikki näytti normaalilta. Seulonnan tulokset ilmoitetaan viikon kuluessa jos tuloksista ilmenee jotain poikkeavaa. Muutoin saamme kuulla tulokset seuraavalla neuvolakäynnillä joka on 14+0, kahden viikon kuluttua. Saimme mukaamme liudan ihania kuvia pikkuisesta, tässä yksi otos <3





Eilen kerroimme myös vanhemmillemme sekä isovanhemmille. Kaikki olivat todella onnellisia puolestamme eikä kukaan ollut aavistellut mitään. Menimme vuorotellen kummankin vanhempien luona käymään kahvilla, ja sitten vain näytimme ultrakuvat, että tällaisia terveisiä ;) Hieman kyllä jännitti mutta hyvällä tavalla. Sovimme että nyt voimme aina tilanteen tullen kertoa ystävillemme uutiset, emme enää piilottele. Työpaikallekin pitäisi kohta alkaa kertomaan, piilottelu on jo hieman hankalaa, sekä pienet piirit aiheuttavat omat riskinsä. Haluan kuitenkin kertoa työnantajalle itse ennen kuin juorut ehtivät ensin. Jotenkin niin vapautunut olo.

Toki tiedän riskit, tiedän ettei mikään ole varmaa niin pitkään kun vauva todella on sylissämme. Eikä vielä silloinkaan. Mutta uskallan jo luottaa. Meille todella on tulossa pieni vauva loppukesästä! Olo on uskomaton, onnellinen ja helpottunut. En olisi syksyn suruissa voinut kuvitellakaan tilanteen kääntyvän näin! Olen onnellisempi kuin koskaan, kaikki on hyvin nyt <3