Neuvola lääkäri rv 15

Minulla oli tällä viikolla neuvola lääkäri. Minullahan on ollut verenvuotoa taas päivittäin rv 11+4 alkaen. Käynnillä suunniteltiin raskauden seurannan jatkoa tarkemmin, sekä tarkistimme minun sekä vauvan vointia.

Kuunneltiin sydänäänet. Tasaista jumputusta ei saatu kuulumaan mutta lääkäri sanoi kuulleensa sykkeet pari kertaa ja oli kirjannutkin omakantaan sykkeeksi 140. Myös kohdunkaulan tilanne tarkistettiin sisätutkimuksessa, sielläkin kaikki oli kuten pitääkin. Verta ei sillä hetkellä havaittu vaikka aamulla olikin tullut perinteiset pari tippaa pönttöön.

Jatkoa varten sain ohjeeksi olla rauhallinen pienten tiputtelujen osalta, mutta jos alkaa taas suuremmin lorahtelemaan niin sitten täytyisi käydä naisten akuutilla näytillä. Toivotaan että verenvuoto pian hiipuisi kokonaan pois, ikävä vaiva kaiken kaikkiaan. Lisäksi sain yhdyntäkiellon sekä uintikiellon niin pitkäksi aikaa kuin vuotoa on. Nyt on tärkeää minimoida tulehduksien mahdollisuus. Myös urheilun suhteen lääkäri kehoitti olemaan varovainen. En siis ole uskaltanut enää käydä salilla. Rakenneultraan sain ajan lääkärille, jossa tutkitaan tarkemmin istukkaa ja verenvuodon syytä. Tällä hetkellä on arveltu ultrien perusteella että istukka olisi niin lähellä kohdunsuuta että se aiheuttaisi vuotoa.

Jotenkin näiden vuotojen ja ongelmien vuoksi olen alkanut pelkäämään ettei kaikki mene hyvin loppuun saakka. On ollut vaikeaa välillä ajatella uutta perheenjäsentä kun samalla pelkää ettei häntä koskaan edes saa. Mieli on estellyt kiintymästä liikaa jottei sattuisi niin paljon. Toki paljon perheen kesken silittelemme vatsaa, puhumme vauvasta ja tyttökin odottaa jo kovasti pientä, mutta silti mieli ei ole yhtä rauhallinen kuin esikoista odottaessa.

Muuten olo on jo aika... ahdistava suoraan sanoen. Fyysisesti ja henkisesti. Vatsa on kasvanut jo aika paljon ja olo tuntuu jo tukalalle. On kyllä todella hirvittävää edes miettiä että tässä on vielä 25 viikkoa edessä! Pientä pahoinvointia on vielä jos ei muista syödä säännöllisesti. Päänsärky ja närästys vaivaa iltaisin. Aika väsynytkin olen ollut, ja kiukkuinen. Olen jämähtänyt täysin kotiin, tuntuu ettei ole kavereita, ei pääse urheilemaan, ei ole mitään muuta kuin koti, koulu ja taaperon hoitaminen. Ja kotityöt. Olen ihminen joka tarvitsee omaa aikaa välillä, olla aivan yksin tai ystävien kanssa, urheilla, shoppailla, juhlia, unohtaa hetkeksi arki, jotta jaksan taas olla parempi äiti ja puoliso. Nyt tuntuu että kaikki kasaantuu hartioille, päivästä toiseen samaa ilman hetken hengähdystä. Tietenkin väsymys lisää jaksamattomuuden tunnetta entisestään. Valitan vielä sen verran että nythän meillä oli tytön kanssa syysloma. Joka meni koko perheen sairastaessa vatsataudin vuorotellen.

Kauhean syyllinen olo tästä valittamisesta. Olen hirvittävän onnellinen kuitenkin esikoisesta, tästä tulevasta pienestä, kaikesta. Olen juuri päässyt opiskelemaan uutta ammattia, eikä työelämäkään enää paina harteilla. Raskaus ei kuitenkaan ole itselle sitä kaikista ihaninta aikaa, vaikka lapset ovatkin toivottuja. Hirvittävän kovasti toivottuja. Odotan jo kuitenkin että olisi kevät, vauva syntyy ja päästään viettämään ihanaa vauva-aikaa uudestaan, kokonaisena perheenä <3

Alkuraskaus selätetty

Minun on ollut tarkoitus kirjoittaa kuulumisia jo aiemmin mutta aika kuluu niin kovaa vauhtia etten ole vain ehtinyt.

Täällä elellään jo raskausviikkoa 14. Tarkalleen ottaen rv 13+4. Alkuraskauden pahin väsymys ja pahoinvointi alkaa olla onneksi jo ohi. Vieläkin toki täytyy muistaa syödä säännöllisesti jotta ei alkaisi heikottaa. Nt-ultrassa kävin kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla pikkuinen ei vaan yksinkertaisesti suostunut kääntymään asentoon jossa niskaturvotusta olisi voitu mitata. Seuraavallakin kerralla oli haasteita, kun tyyppi halusi taas hengailla omassa lempi asennossaan; pystysuorassa. Hän harjoittelee siis jo kävelemään :D Onneksi pienten kikkakolmosten jälkeen mitat saatiin otettua. Ultran ja verikokeiden perusteella ei löytynyt onneksi mitään huolestuttavaa.

Olen vuotanut taas pari viikkoa verta. Välillä kunnon lorahduksia, välillä verta tulee vain pyyhkiessä. Ultrasimme nt-ultrassa samalla hematooman tilannetta. Ensin hematoomaa ei löytynyt ollenkaan, huokaisin ja ajattelin että ehkä se viimein olisi vuotanut jo kokonaan pois. Kunnes terveydenhoitaja huomasi lähellä kohdunsuuta pienen hyytymän. Hän ultrasi istukkaa vielä tarkemmin ja totesi sen reunan olevan aivan kohdunsuun vierellä kohdun etuseinämässä. Kohdun kasvaessa istukka nousee (toivottavasti) hieman ylöspäin ja tämä ilmeisesti hajottaa pieniä pintaverisuonia joka aiheuttaa verenvuotoa. Vuotoja siis luvassa enemmän tai vähemmän jatkossakin. Inhottavaa, kun joutuu koko ajan pelkäämään lorahduksia ja käyttämään suojia.

Vatsani on pullahtanut nyt oikein kunnolla esiin ja olemme kertoneet raskaudesta muille. Ihanaa kun ei tarvitse enää piilotella ja saa pukeutua vaatteisiin joissa vatsa näkyy. Esikoisellekin olemme nyt puhuneet paljon vauvasta ja hän osaa kertoa mikä äidin vatsassa on. Välillä vatsaa ihmetellään, halaillaan ja pussataan <3

Yritän aina välillä kirjoitella kuulumisia, katsotaan kuinka onnistun :D

Aurinkoista syksyä <3

Huokaus

Viikonloppuna minulla oli pientä verenvuotoa, joten tänään aamulla kävin ultrassa selvittämässä onko kyseessä keskenmeno vai jotain muuta harmitonta vuotoa. Nyt siis vuotoa ei enää ole ollut. Neuvolan odotustilassa oli aivan pyörtymisen partaalla jännityksestä. Olin henkisesti varautunut kuulemaan raskauden menneen kesken. Olin siitä oikeastaan 97% varma.

Minua ultrattiin ensin vatsan päältä. Pienen hetken kuluttua löytyi kohtu. Löytyi vauva. Ja syke! Siellä se pieni eli täyttä elämää ja sydän pamppaili hienosti <3 Itkuhan siinä tuli helpotuksesta. Haluttiin kuitenkin hieman selvitellä vuotojen syytä joten ultrattiin myös alakautta. Hetken etsintöjen jälkeen havaittiin kohdun suulla pieni hematooma joka on todennäiköinen vuotojen aiheuttaja. Se saattaa vielä vuotaa, mutta sitä ei tarvitse enää säikähtää. Raskasta liikuntaa täytyy nyt välttää varmuuden vuoksi, muuten voin jatkaa normaalia elämää ja vatsan kasvattelua <3 Uskomatonta että tässä kävi näin onnellisesti! Olen vieläkin aivan sekaisin onnesta ja helpotuksesta.

Vatsa onkin jo aivan mahdottoman kokoinen näille viikoille. Esikoisenkin aikaan vatsani kasvoi nopeasti esiin, mutta tämä on jo aivan älytöntä! Neljä viikkoa pitäisi vielä pystyä piilottelemaan, en todellakaan tiedä kuinka siinä onnistun.

Tässä vielä ultrasta saatu kuva, pieni vastasi täysin viikkoja 8+4 <3

Löysässä hirressä

Olo on niinkuin otsikossa lukee, tuntuu että roikun löysässä hirressä jossa odotan lopullista tuomiota ja ajoittain saan pieniä toivon välähdyksiä.

Nyt on siis rv 8+3.

Lauantai-iltana siis wc käynnillä lorati pönttöön verta. Tuoreen näköistä verta, ei hyytymiä tms. Sen jäljeen meni melkein vuorokausi kun vuotoa ei näkynyt. Kunnes eilen taas wc käynnillä pönttöön tippui pari tippaa. Sen jälkeen vuotoa ei ole taaskaan ollut tippaakaan. Kipuja ei ole, pientä painon tunnetta alavatsalla ja juilintaa,. Nekin voi olla aivan normaaleja tuntemuksia mutta nyt kiinnitän niihin vain huomiota koska seuraan oloani koko ajan. Välillä tuntuu että raskausoireetkin ovat helpottaneet, mutta illalla kun otin rintaliivit pois oli kyllä rinnatkin aivan niinkuin aikaisemmin, kovat, turvonneet ja kipeät. Herätessäkin oli huono olo nälän vuoksi, sekä vatsa sen kun pyöristyy. Olen kyllä psyykannut itseäni kohtaamaan pahimman, yritän olla toivomatta liikaa. Ainut toiveeni on nyt se, että jos tämä todella on keskenmeno, se alkaisi nyt spontaanisti kunnolla eikä vaatisi tyhjennyslääkkeitä tai muita toimenpiteitä.

Soitin tänään neuvolaan ja sain ultraan ajan huomiselle aamulle. Sitten ollaan viisaampia eikä tarvitse enää arvuutella. Jännittää ja pelottaa niin paljon että huomenna ei varmaan happi kulje.

Ei taas

Nyt ollaan raskausviikolla 9, tarkemmin 8+2. Ollaan ainakin toistaiseksi. Eilen rv 8+1 illalla lorahti pönttöön verta. Sitä tuli ehkä pari ruokalusikallista, juurikin lorahtamalla kerralla. Nyt on aamu ja eilisen jälkeen siteeseen ei ole tullut pisaraakaan, pyyhkiessä ei ole tullut pisaraakaan. Kipuja ei ole vielä ollut. Vessassa olen rampannut jatkuvasti, joka kerta kauhuissani tuijottanut pönttöön ja paperiin.

Epätodellinen olo. En voi uskoa että mulle taas käy näin. Vai käykö? Mä en uskalla tällä hetkellä toivoa yhtään mitään. Tuntuu että on vain parempi odottaa keskenmenoa, ei mun kohdalla verinen vuoto ole ennenkään kovin hyvä merkki ollut. Surettaa niin paljon ettei mitään rajaa.

Meidän viides raskaus. Ja mahdollisesti neljäs keskenmeno. Mä en jaksa tätä.