Supisteluja ja ostoksia

Täällä elellään raskausviikkoa 16+6. Minulla oli eilen neuvolalääkäri vatsakramppien/supistusten takia. Voi että kuinka pidänkään lääkäristäni! Hän on rauhallinen, myötätuntoinen ja kaikin puolin miellyttävä. Tuli niin hyvä mieli kun hän sanoi kuinka on hyvä että tulin näytille ja ymmärsi huoleni keskenmenojenkin takia, otti huoleni tosissaan. Hän tarkisti kohdunkaulan tilanteen käsin ja ultralla sekä otti bakteeriviljelynäytteen. Kaikki oli hyvin, paikat tiukasti supussa ja parasta tietenkin oli kun katsottiin vielä miten pikkuinen siellä voi. Ja siellähän se pieni heilui ja oli kasvanut kovasti! Varmuuden vuoksi sain jatkoa sairaslomaan viikon sekä lisää lepoa. Ja kehoituksen antaa miehen kantaa kauppakassit. Katsotaan kuinka lepo tehoaa.

Olin tuhma, lääkärin lepokäskystä huolimatta kiersin eilen hieman kauppoja ja ostin ensimmäiset vauvajutut. Voi luoja sentään kun olisin halunnut ostaa kaikki kaupat tyhjiksi! Kuinka ihania kaikki pienet bodyt ja sukat ja pöksyt voivatkaan olla <3 Tuntui kyllä niin epätodelliselta hypistellä pikku vaatteita ja vielä ostaa niitä. Vasta oli keskenmenot ja raastava yritys ja nyt olemme jo tässä. Uskomatonta. Toivottavasti en koskaan herää tästä unesta.

p.s. Aivan uskomattoman vahva poikaolo on vallannut minut,  iik vielä yli 3 viikkoa rakenneultraan!

Nt-ultra rv 12+0

Eilen oli kauan odotettu nt-ultra. Edellinen yö meni hieman heikosti nukkuessa, näin mitä oudoimpia unia vauvaan liittyen ja aamulla huulessa puhkeamaisillaan oleva stressiherpes. Turha siis varmaan erikseen mainita jännityksestä mitään.

Onneksi aikamme oli heti aamulla, ettei tarvinnut koko päivää jännittää. Huoneeseen astuessamme kävimme heti itse asiaan ja asetuin makaamaan tutkimuspedille. Ultra tehtiin vatsan päältä mikä oli mukava kokemus, toisaalta minulle ultraamis tavalla ei ollut merkitystä, pääasia on se mitä siellä näkyy. Ja siellähän näkyi. Pieni ihminen, joka hyppi ja heilui valtavasti! Hän ponkaisi kerta toisensa jälkeen vauhtia kohdun seinästä ja liukui kuin mäkeä alas. Huitoi kovasti käsillään ja näytti peukkua! Pikkuinen myös aukoi suutaan, varmasti halusi kertoa meille ettei syytä huoleen. Niskaturvotus oli 1,8mm, eli normaali. Kaikki näytti normaalilta. Seulonnan tulokset ilmoitetaan viikon kuluessa jos tuloksista ilmenee jotain poikkeavaa. Muutoin saamme kuulla tulokset seuraavalla neuvolakäynnillä joka on 14+0, kahden viikon kuluttua. Saimme mukaamme liudan ihania kuvia pikkuisesta, tässä yksi otos <3

Eilen kerroimme myös vanhemmillemme sekä isovanhemmille. Kaikki olivat todella onnellisia puolestamme eikä kukaan ollut aavistellut mitään. Menimme vuorotellen kummankin vanhempien luona käymään kahvilla, ja sitten vain näytimme ultrakuvat, että tällaisia terveisiä ;) Hieman kyllä jännitti mutta hyvällä tavalla. Sovimme että nyt voimme aina tilanteen tullen kertoa ystävillemme uutiset, emme enää piilottele. Työpaikallekin pitäisi kohta alkaa kertomaan, piilottelu on jo hieman hankalaa, sekä pienet piirit aiheuttavat omat riskinsä. Haluan kuitenkin kertoa työnantajalle itse ennen kuin juorut ehtivät ensin. Jotenkin niin vapautunut olo.

Toki tiedän riskit, tiedän ettei mikään ole varmaa niin pitkään kun vauva todella on sylissämme. Eikä vielä silloinkaan. Mutta uskallan jo luottaa. Meille todella on tulossa pieni vauva loppukesästä! Olo on uskomaton, onnellinen ja helpottunut. En olisi syksyn suruissa voinut kuvitellakaan tilanteen kääntyvän näin! Olen onnellisempi kuin koskaan, kaikki on hyvin nyt <3 

Zen

Olotila suhteellisen rauhallinen. Olen saanut lapsettomuuden hieman taka-alalle, ja keskittynyt ihan vaan normaaliin arkeen ja elämään. Viime viikolla kävin pitkästä aikaa shoppailemassa uuden toppatakin, kengät sekä pikkujoulumekon, meillä on nimittäin kaveriporukan kanssa pienet juhlat ensi viikonloppuna. Juhlia odotankin innolla, siellä viimeistään voin unohtaa lapsettoman leimani hetkeksi ja viettää villiä viikonloppua ihanien ystävieni ja meidän miestemme kesken.

En ole lapsettomuutta tietenkään täysin unohtanut. Voi kumpa voisinkin.. Ikävä kyllä se on osa minua eikä sitä ravistelemalla päältään pois saa. Olen lukenut paljon muiden blogeja vertaistueksi, koska minulla ei ole ketään joka olisi kokenut lapsettomuutta sekä keskenmenoja. Ei ketään joka ihan oikeasti ymmärtää minua. Ne ystävät jotka yrityksestämme tietää toki kuuntelevat ja tukevat parhaansa mukaan, mutten halua heitä kuormittaa ahdistuksellani liikaa. Haluan että he ovat ystäviäni, eivät terapeuttejani. Onneksi on tämä blogi ja blogimaailma. Olenkin alkanut hieman harmittelemaan miksen ole aloittanut kirjoittamista jo aikaisemmin? Nuorempana tykkäsin kirjoittaa päiväkirjaa, muistan kuinka se teinitytön sydänsuruihin antoi lohtua. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Nyt kuitenkin aion jatkaa lomaani lapsettomuudesta! En ole juurikaan miettinyt tämänhetkistä kiertoani. Toki olen tietoinen suurin piirtein kiertopäivistä, sekä milloinka seuraava ovulaatio on. Itseään lähes pari vuotta tutkineena ei kuukautiskiertoaan noin vain unohdeta. Ovulaatiota en aio kuitenkaan tikuttaa enkä edelleenkään aio merkitä kalenteriin seksipäiviä.

Kaikki on hyvin

Nyt kun olen avannut blogini mukavasti surkeilla ja angstisilla postauksilla niin päätin listata tähän asioita jotka tuovat iloa elämääni ja joihin olen tyytyväinen. Vielä kun muistaisi välillä ravistella itseään ja miettiä elämääni näiden positiivisten asioiden kautta.

• Parisuhde. Rakastan miestäni äärettömän paljon. Olemme tunteneet toisemme n. 10vuotta vaikkei vakavaa yhdessäoloa olekaan kun vajaa 2,5vuotta. Kuitenkin olemme tutustumisesta saakka olleet ihastuneita toisiimme vaikkei parisuhteeseen ryhdyttykään silloin aikoinaan. En voi kun olla onnellinen että vuosien jälkeen rakkautemme roihahti huolella palamaan ja sain viimeinkin juuri hänet kumppanikseni. Mieheni on tuki ja turvani, hänen kanssaan voin olla oma itseni. Hän rakastaa minua sellaisena kuin olen ja muistaa sen usein myös kertoa. Hän haluaa kanssani perheen ja elämän. Ja minä hänen kanssaan. Hänen kanssaan olen onnellinen.

• Koti. Meillä on ihana koti. Uusi, juuri sellainen kun itse halusimme, yhdessä suunniteltu materiaalit ja sisustus. Paljon on vielä laittamista ja sisustusta, mutta kaikki aikanaan. Tämä on jo nyt täydellinen.

• Ystävät. Minulla on muutama ihana ystävä. Heihin voin luottaa kuin kiveen, he ymmärtävät iloni ja suruni. 

• Työ. Vaikkei työni olekaan varsinainen unelmaduunini, olen kuitenkin saanut vakituisen paikan pitkien määräaikaisuuksien jälkeen. Työpaikka tuo turvaa tulevaisuuteen ja talouteen. Minulla on mielettömän ihania työkavereita joiden kanssa hommat sujuvat hankalimpinakin päivinä.

• Perhe. Äiti ja sisko. Rakastan perhettäni valtavasti. Siskoni on paras ystäväni ja hänelle voin puhua avoimesti mistä vain. Äitini kanssa en vaikeimmista ja henkilökohtaisimmista asioista pysty keskustelemaan, mutta tiedän että viimekädessä äitini ei koskaan jättäisi minua pulaan.

Kaikki on siis todellakin hyvin. Silti suurin haaveeni, oma lapsi vielä puuttuu elämästämme. Uskomatonta kuinka yhden suuren surun vuoksi usein unohdan kaiken hyvän mitä minulla on. Jollakin tavalla luotan kuitenkin elämään ja uskon tämän taistelun päättyvän hyvin. Ainakin tänä päivänä.