Neuvola lääkäri rv 15

Minulla oli tällä viikolla neuvola lääkäri. Minullahan on ollut verenvuotoa taas päivittäin rv 11+4 alkaen. Käynnillä suunniteltiin raskauden seurannan jatkoa tarkemmin, sekä tarkistimme minun sekä vauvan vointia.

Kuunneltiin sydänäänet. Tasaista jumputusta ei saatu kuulumaan mutta lääkäri sanoi kuulleensa sykkeet pari kertaa ja oli kirjannutkin omakantaan sykkeeksi 140. Myös kohdunkaulan tilanne tarkistettiin sisätutkimuksessa, sielläkin kaikki oli kuten pitääkin. Verta ei sillä hetkellä havaittu vaikka aamulla olikin tullut perinteiset pari tippaa pönttöön.

Jatkoa varten sain ohjeeksi olla rauhallinen pienten tiputtelujen osalta, mutta jos alkaa taas suuremmin lorahtelemaan niin sitten täytyisi käydä naisten akuutilla näytillä. Toivotaan että verenvuoto pian hiipuisi kokonaan pois, ikävä vaiva kaiken kaikkiaan. Lisäksi sain yhdyntäkiellon sekä uintikiellon niin pitkäksi aikaa kuin vuotoa on. Nyt on tärkeää minimoida tulehduksien mahdollisuus. Myös urheilun suhteen lääkäri kehoitti olemaan varovainen. En siis ole uskaltanut enää käydä salilla. Rakenneultraan sain ajan lääkärille, jossa tutkitaan tarkemmin istukkaa ja verenvuodon syytä. Tällä hetkellä on arveltu ultrien perusteella että istukka olisi niin lähellä kohdunsuuta että se aiheuttaisi vuotoa.

Jotenkin näiden vuotojen ja ongelmien vuoksi olen alkanut pelkäämään ettei kaikki mene hyvin loppuun saakka. On ollut vaikeaa välillä ajatella uutta perheenjäsentä kun samalla pelkää ettei häntä koskaan edes saa. Mieli on estellyt kiintymästä liikaa jottei sattuisi niin paljon. Toki paljon perheen kesken silittelemme vatsaa, puhumme vauvasta ja tyttökin odottaa jo kovasti pientä, mutta silti mieli ei ole yhtä rauhallinen kuin esikoista odottaessa.

Muuten olo on jo aika... ahdistava suoraan sanoen. Fyysisesti ja henkisesti. Vatsa on kasvanut jo aika paljon ja olo tuntuu jo tukalalle. On kyllä todella hirvittävää edes miettiä että tässä on vielä 25 viikkoa edessä! Pientä pahoinvointia on vielä jos ei muista syödä säännöllisesti. Päänsärky ja närästys vaivaa iltaisin. Aika väsynytkin olen ollut, ja kiukkuinen. Olen jämähtänyt täysin kotiin, tuntuu ettei ole kavereita, ei pääse urheilemaan, ei ole mitään muuta kuin koti, koulu ja taaperon hoitaminen. Ja kotityöt. Olen ihminen joka tarvitsee omaa aikaa välillä, olla aivan yksin tai ystävien kanssa, urheilla, shoppailla, juhlia, unohtaa hetkeksi arki, jotta jaksan taas olla parempi äiti ja puoliso. Nyt tuntuu että kaikki kasaantuu hartioille, päivästä toiseen samaa ilman hetken hengähdystä. Tietenkin väsymys lisää jaksamattomuuden tunnetta entisestään. Valitan vielä sen verran että nythän meillä oli tytön kanssa syysloma. Joka meni koko perheen sairastaessa vatsataudin vuorotellen.

Kauhean syyllinen olo tästä valittamisesta. Olen hirvittävän onnellinen kuitenkin esikoisesta, tästä tulevasta pienestä, kaikesta. Olen juuri päässyt opiskelemaan uutta ammattia, eikä työelämäkään enää paina harteilla. Raskaus ei kuitenkaan ole itselle sitä kaikista ihaninta aikaa, vaikka lapset ovatkin toivottuja. Hirvittävän kovasti toivottuja. Odotan jo kuitenkin että olisi kevät, vauva syntyy ja päästään viettämään ihanaa vauva-aikaa uudestaan, kokonaisena perheenä <3

Liikkeitä odotellessa

Tänään on rv 14+6. Olen nyt muutamana iltana yrittänyt kuulostella vatsaani josko alkaisin tuntemaan liikkeitä. On toki TODELLA aikaista tuntea liikkeitä jo nyt, mutta täysin mahdollista kuitenkin. Nipistelyä ja erilaista juilimista alavatsalla ja nivusten seuduilla on mutta ne varmasti kertovat vain kohdun kasvusta ja paikkojen venymisestä. Olen lukenut paljon keskusteluja miltä ensimmäiset liikkeet tuntuvat enkä millään malttaisi odottaa! Onko kokemuksia kuinka aikaisin on ensimmäiset liikkeet tuntuneet ja miltä se tuntui?

Vatsani on kasvanut hurjaa vauhtia. Enää ei ulkomuodosta voi erehtyä ja on tuntunut ihanalle kun voi katsella peilistä pyöristyvää vatsaa. Ystävät ja työkaverit ovat kovasti ihailleet vatsaani ja myönnän, se on aika ihana! Olen jo pitkän aikaa turvautunut lähinnä college-housuihin tai sukkahousuihin, ja viime viikolla tilaamani äitiysfarkut ovat jo matkalla postiin. En malta odottaa että voin taas pukeutua muuhunkin kun collareihin. Ulkoilutakkini alkaa myöskin olla jo todella tiukka enkä usko sen mahtuvan enää parin viikon päästä päälleni. Onneksi untuvatakissa on vielä tilaa niin pääsee tämän talven yli ilman pakollista takkihankintaa.

Mieheni rakastaa vatsaani ja on sanonut useasti kuinka raskaana oleva nainen on maailman kauneinta. Tuntuu hyvälle että hän näkee muuttuvan vartaloni kauniina asiana. Hän miettii lapselle nimiä ja odottaa vauvaa innolla. On ihanaa kun mies on mukana täysillä ja haluaa tätä yhtä paljon kuin minäkin. Tunnen olevani etuoikeutettu ja olen kaikesta todella kiitollinen! <3