lauantai 16. joulukuuta 2017

Soseita ja herätyksiä

Heippa siskot, pitkästä aikaa taas kuulumisia! Niin monta kertaa on pitänyt kirjoittaa mutta ei vaan yksinkertaisesti ole aina aikaa asettua paikoilleen ja keskittyä kirjoittamaan. Tai sitten vain en ole ollut sillä tuulella ja väkisin väännetystä kirjoittamisesta ei tule sitten yhtään mitään. Mutta nyt olen "sillä fiiliksellä", mies poissa kotoa ja vauvakin näköjään viimein nukahti (vaikka mielummin olisi leikkinyt pehmoleluillaan sängyssä), joten näppis sauhuamaan!

Niinkuin otsikko jo kertoo, on meillä aloitettu soseiden maistelu jo pari viikkoa sitten. Pikkuhiljaa on annoskoot suurentuneet ja neuvolastakin ohjeeksi sain antaa soseita jo pari kertaa päivässä. Paino on noussut nyt aika hitaasti viimeisen kuukauden aikana (kuitenkin hyvin käyrällä) ja vauva on alkanut nyt heräilemään useammin yössä ja on kyllä oikeastikin nälkäinen, sen verran topakasti tissiin tarttuu kun sitä tarjoaa. Luulen että kiinteiden tarve alkaa olla ihan todellinen. Imetys meillä on jatkunut pienien vastoinkäymistenkin jälkeen, vaikka olisi tehnyt mieli luovuttaakin välillä. No, sen siitä saa kun jättää vauvan viikonlopuksi isänsä kanssa pulloilemaan, arvata saattaa että eihän se tissi sen jälkeen meinannut maistua sitten millään. Sinnikkäästi kuitenkin jaksoin yrittää ja viimein unohtui pulloilut ja saatiin imetys taas sujumaan. Vauva on kasvanut ja oppinut niin paljon uusia asioita. Hän kääntyy selältä vatsalleen, nauraa, juttelee, kiljuu, osaa syödä soseita, tarttuu itse lusikasta, juo itse (pienin avuin) nokkamukista.. siis huimasti kaikkea! Ei siis ihme että unetkin hieman katkeilevat kun niin on vauhdikasta meillä! :D

Viimeisimmissä kuulumisissa taisin kirjoitella masennuksestani. Nämä viikot joina odottelin aikaani psykiatrisen sairaanhoitajan keskusteluun sekä sen jälkeen vielä useamman viikon lääkäri aikaa, tuntuivat ikuisuudelta. Viimein kuitenkin koitti aikani ja onneksi lääkärini oli aivan uskomattoman mukava ja ymmärtäväinen. Muutenkin voin kyllä sanoa että olen saanut kunnallisessa terveydenhuollossa niin hyvää palvelua että ei sovi valittaa! Sain masennukseen lääkityksen ja keskusteluni sairaanhoitajan luona jatkuvat. Lääkettä olen syönyt vasta pari viikkoa joten masennukseen en ole huomannut vielä mitään vaikutusta, mutta yöuneni (vaikka yöheräilyt vauvalla ovat lisääntyneet) ovat parantuneet huomattavasti. Nukahdan illalla helposti ja yöllä saan unen päästä kiinni todella hyvin enkä jää valvomaan ja pyörittelemään asioita mielessäni.

Suurimpia ongelmia ja oireita minulla ovat olleet negatiivinen ajattelutapani, pahantuulisuus, ahdistuneisuus, olen aika sulkeutunut ja tuntuu että olen vain epäonnistunut kaikessa. Mutta silti jotenkin kaikki on samalla tuntunut - ei miltään. En tunne mitään. Ainot mitä kohtaan on suuria tunteita (ja nimenomaan rakkautta) on vauva. Tuntuu että en tunne miestänikään kohtaan mitään. Toki sisimmässäni tiedän että häntä rakastan, mutta tunteeni ja ajatukseni ovat aiiivan sekaisin.. En halua sen enempää tänne tilannetta tai yksityiskohtia purkaa, mutta vaikeaa on ollut. Onneksi kuitenkin on pieni tyttömme joka pitää kiinni jokaisessa päivässä ja antaa niin paljon voimia jaksaa tätä kaikkea. Toivon että lääkkeet ja juttelu hoitajan kanssa auttaa ja voisin pian nauttia täysin rinnoin (hehheh) vauva-arjestamme!

Kuitenkin, vaikka haasteita on eikä elämä ole ruusuilla tanssimista, en vaihtaisi tätä mihinkään. Joka päivä, monta kertaa edelleenkin mietin kuinka onnekkaita olemme kun viimein saimme vauvan, juuri hänet. Ehkä kaikella oli tarkoituksensa?

2 kommenttia:

  1. Voin samaistua aika moneen tunnelmaan tuossa kirjoituksessa. Nimittäin vaikea synnytyskokemus tulee mieleen yöherätyksillä ja valvottaa, kaikki meinaa kiukuttaa ja mieskin välillä niin, että mietin rakastaako sitä enää. Tiedän, että rakastan, tiedän että nyt on vaan raskasta. Ihanaa, että sulle on löytynyt apua, oon ihan hirveän iloinen sun puolesta <3 kyllä tämä vielä helpottaa ja olen ihan varma, että pian sinullakin ajtukset löytävät uomansa kun pääset niitä purkamaan :) paljon tsemppiä ja ihanaa joulua teille! <3

    Ps. Tosi kiva kuulla teidän kuulumisia!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää että sielläkin raskasta, mutta voi kun helpottavaa silti kuulla etten ole ainut joka näin tuntee. Nuo yöheräilyjen jälkeiset valvomiset kaikenlaisine ajatuksineen olivat ihan kamalia. Onneksi lääkkeeni auttoi näihin heti ja yöt sujuvat nyt hyvin.

      Ihan hirveä tunne kun mieskin kysynyt rakastanko häntä enää. Rakastan, mutta tällä hetkellä en ole rakastunut.. Olisiko niin oikein sanottu? No, jospa tämä tästä helpottaisi. Onneksi miehelläni niin pitkä pinna ja hän osaa ajatella asiat järkevästi toisin kuin minä :D Kerkesin tässä syödä minipillereitäkin reilu 3kk mutta mies sitten sanoi että roskiin ne, eivät sovi minulle. Ja olen siitä täysin samaa mieltä. Ainakin yksi mielialojen vaihteluiden aiheuttaja on nyt poissa.

      Rauhallista joulua Fia sinulle ja koko perheelle <3 Ja jatka ihmeessä kirjoittelua, käyn kyllä lukemassa kaikkien kuulumisia vaikken itse niin kirjoittelekaan enää. Tosin nyt tuntuu siltä että voisinkin hieman aktivoitua kirjoittelemaan, mutta katsotaan miten jaksaa ja ehtii :)

      Poista