Nyt aletaan olla henkilökohtaisilla ratkaisunpäivilläni. Viimeisimmässä raskaudessa alkoi pieni tuhruttelu rv 7+0 ja rv 7+1 alkoi kunnon kivut sekä vuoto ja raskausmateriaali tuli ulos todella nopeasti. Onnekseni keskenmeno tapahtui aivan muutamassa tunnissa eikä vuoto yhteensäkään kestänyt kuin n. 4 päivää. Henkisesti kolmas keskenmeno oli raskain, olin kuitenkin jo noin kuukauden ehtinyt iloita raskaudesta. Lisäksi takana oli jo kaksi aikaisempaa keskenmenoa ja tämä kolmas oli jo ehtinyt pari viikkoa pidemmälle kuin edelliset joten sekin oli luonut uskoa. Viimeisimmässä keskenmenossa tunnistin myös raskausmateriaalin joukosta alkion/sikiön pään, joka kyllä on kirkkaana mielessä edelleenkin. En voi edes kuvitella kuinka kauheaa olisi saada keskenmeno tai joutua synnyttämään reippaasti pidemmälle kehittynyt sikiö.
Tulee olemaan niiiin piinaavat vuorokaudet ennen ensi viikkoista varhaisultraa. Toisaalta onneksi on työputki menossa niin päivät menevät nopeammin enkä ehdi niin ajatella. Toisaalta en jaksaisi olla yhtään töissä ja mielummin makaisin vaikka kotona, väsymys on todella rankkaa edelleen.
Kylläpäs tuli positiivinen postaus tasaviikon kunniaksi. No, tällaisia asioita tämä virstanpylväs ikävä kyllä minun mieleeni tuo.
Varhaisultra, iik! <3 Joskus sitä toivoo että voi kun saisi mahdollisuuden katsoa tulevaisuuteen niin osaisi ehkä jotenkin elää tai ajatella toiselle tavalla. Epätietoisuus on ehkä kamalin tunne. Mutta sitten taas toisaalta, osaisiko sitä ikinä spontaanisti nauttia mistään, jos tietäisi kuinka käy - hyvässä ja pahassa? :)
VastaaPoistaVoin niin samaistua noihin pelkoihin. Tavallaan on jo puolivoittoa kun pääsee pidemmälle kuin viimeksi, mutta toisaalta pelottaa enemmän jos meneekin kesken myöhemmillä viikoilla, jolloin alkio on jo huomattavasti isompi :O Tsemppiä ultraan. Siellä jo pikku tyyppi odottelee ensimmäistä selfietänsä ;)
VastaaPoistaKiitos teille molemmille Alina ja Anki kun jaksatte minua tsempata <3 Uskomatonta miten tärkeää tuiki tuntemattomien vertaistuki onkaan! Tai jollain tapaahan te tunnette minut paremmin kuin kukaan läheiseni, niin arkaluontoisia juttuja tulee tänne kirjoitettua. :) On kyllä hyvä ettei elämästä tiedä etukäteen, eihän sitä uskaltaisi mitään tehdä :D Ja Anki kyllä minulla jonkunlainen usko tulevaan ja hyvään on vielä vaikka välillä tuntuu ettei omalle kohdalle voi tapahtua mitään hyvää. Ja Alina voiei, en vaan jotenkin sisäistä että minun sisällä oikeasti on pieni <3 !! Olisipa jo ensi torstai ja menisipä kaikki hyvin! Mitenkä sitä sitten malttaa ne kuvat pitää piilossa? Päähän tässä menee sekaisin :D
VastaaPoista