Eilen oli ensimmäinen neuvola. Viikkoja on tänään kasassa 8+6 ja pieni on vieläkin matkassa! Neuvolassa oli aika epäuskoinen olo; jutellaanko me nyt ihan oikeasti meidän vauvasta? Onko tämä totta? Entä jos kuitenkin käy vielä huonosti ja kaikki on turhaa? Uskomatonta että olemme päässeet jo näin pitkälle. Olemme nähneet pienen, kuulleet hänen sydänäänensä ja nyt on tehty ensimmäiset merkinnät äitiyskorttiin!
Itse neuvolakäynti oli mukava. Oma terkkarimme oli harmiksemme poissa emmekä saaneet nähdä häntä vieläkään, mutta sijainen oli mukava ja lempeän oloinen. Ehkä hieman ujo ja jännittynyt, en tiedä oliko hänellä kovinkaan pitkään työkokemusta mutta asiansa hoiti silti ihan hyvin. Saimme mukaamme hirvittävän määrän erilaisia lappuja ja vihkosia joissa on tietoa raskausajasta, ruokavaliosta, raskauden seurannasta, sikiöseuloista, perhevalmennuksesta ym. Tuntui kyllä että ensikertalaisen pää oli välillä hieman pyörällä mutta eiköhän kaikki ole kuitenkin suhteellisen selkeää jatkon suhteen. Varasimme nt-ultran tammikuun puolivälin jälkeen viikolle 12+0 ja samalla muitakin aikoja suuhygienistille, perhevalmennukseen sekä neuvolääkäriin. Mies oli käynnillä mukana ja tuntui hänkin olevan välillä hieman pyörällä päästään, eikä ihme! Itse olin sentään jo aika paljon lukenut tulevasta ja olin siinä mielessä kartalla, mutta miesrukka tuskin on illat pitkät googletellut neuvolakäynneistä, sikiöseulonnoista ym. eteen tulevista asioista. Ihana kun hän oli mukana, vaikka aika paljonhan siellä käsiteltiin äitiin liittyviä asioita. Minusta kuitenkin miehen on hyvä olla mukana ainakin ensimmäisellä neuvola käynnillä, jotta asia konkretisoituisi miehellekin ja hänkin saisi erilaista infoa tulevasta. Nauroimmekin lopuksi että oli hyvä kun mies kuuli näitä asioita ammattilaisen suusta eikä vain minun höpötyksinäni.
Illalla mies kyseli taas koska voisi kertoa vauvasta jollekin. Hän ei ole kertonut tästä kuin yhdelle veljistään, joten ymmärrän kyllä että hänellä ei ole oikein juttelukaveria asiasta. Itse kuitenkin olen kertonut siskolle sekä parille hyvälle ystävälle joten pystyn asiasta kuitenkin puhumaan muillekin kun miehelleni. Minun puolestani hän saa tietenkin jollekin luotettavalle ystävälleen asiasta puhua, mutta esimerkiksi molempien vanhemmille en halua tästä vielä puhuttavan. Sitten nt-ultran jälkeen.
On tämä hurjaa. Niin kirkkaana mielessä koko viime vuosi, jokainen itku ja se kauhean suuri möykky rinnassa. Nyt täytyy muistaa kuinka haurasta kaikki on, kuinka yksi hetki voi muuttaa kaiken. Päivä kerrallaan, pikkuhiljaa. Jospa viimein saisimme pienen kotiin <3
Voi kuinka tuttuja ajatuksia!!!
VastaaPoistaViimeinen kappale oli niin hienosti ja osuvasti kirjoitettu ja itse elän samalla periaatteella.
Hienoa kuulla, että kävitte miehesi kanssa yhdessä neuvolassa, kyllä se taitaa siinä vaiheessa hieman enemmän raottaa raskautta myös kolmijalkaisille :D
Hirmuisen paljon tsemppiä ja hyvää oloa sinne, ja ihanaa ja jännittävää tulevaa vuotta, sen on oltava meidän vuosi, eikö? <3
Juuri tämä raskauden raotus oli minunkin motiivini tälle neuvolalle. Mies kun varmaan kuvittelee että olen kaikki jutut keksinyt päästäni tai lukenut vauvapalstalta :D Nyt täytyy vielä saada se lukemaan kaikki materiaali mitä saimme niin jospa se siitä konkretisoituu..
PoistaJa ensivuoden on oltava meidän vuosi! Ei voi olla kahta surullista vuotta peräkkäin. Nyt taistellaan nämä pienet maailmaan <3 Hyviä vointeja myös teille, perästä tullaan ;)
Hyvä pikkuinen! <3 Voin vain kuvitella kaiken sen infon määrän ja toisaalta myös sen kuinka kapasiteetti ei pysty kaikkea sulattamaan nopeasti. Vähän niinkuin lapsi karkkikaupassa ;)
VastaaPoistaYllättävän paljon infoa vaikka olinkin jo yrittänyt etukäteen haalia kaikkea tietoa tulevasta. Toi karkkikauppa onkin osuva tähän, mutta tämä on vielä makeampaa :)
Poista