maanantai 2. tammikuuta 2017

9+3 ja vuoden ensimmäisiä mietteitä

Rv 9+3. Viimeinen lomapäivä. Oikein kauhistuttaa mennä huomenna töihin, kun on saanut viikon levätä (oikeastaan kaksi, sillä olin ensin sairaslomalla flunssan vuoksi). Olo on nuutunut ja joka päivä heikottaa. Huonon olon aaltoja tulee ja menee, ruokaa on saatava parin tunnin välein. Kyllä hieman jännittää kuinka kauan pystyn raskautta salassa pitämään, varsinkin töissä. Yritämme sinne viikon 12+0 nt-ultraan saakka. Ei olisi pitkä aika!

Joka päivä on epäuskoinen olo. Yritän pitää jalat maassa jotten kovin korkealta putoaisi pahimman sattuessa. Olen silti uhkarohkeasti käynyt pari kertaa netissä vauvan tarvikkeita ihastelemassa. Tuhma minä. Eilen aamulla laitoin viimeisen lugenkin, jipii! Olen myös mietiskellyt kuinka kerromme vanhemmillemme vauvasta. En kyllä tiedä yhtään, ei tätä vieläkään usko todeksi. Välillä on olo että onko siellä masussa edes mitään, että tämä kaikki on jotain suurta huijausta! Toisaalta olot pitävät huolen siitä ettei tosiasia jää unohtumaan.. Vatsa on selkeästi pyöristynyt, varmasti vielä alun turvotusta, mutta kyllä minä sitä piilottelemaan joudun. Olen kuitenkin normaalisti aika hoikka joten pienenkin turvotuksen kyllä huomaa. Ja farkut kiristää ja ahdistaa. Milloin on lupa ostaa uusia vaatteita? En taida ihan vielä uskaltaa.

On kyllä uskomaton tunne kun on saanut itseään pala palalta takaisin. Olin loppusyksystä niin hajalla enkä nähnyt elämässäni mitään ilon aiheita. Tuskin minua koskaan kokonaan saa korjattua, mutta se ettei jokainen päivä ole pelkkää selviytymistä ja masentavia ajatuksia tuntuu niin hyvälle. Lapsettomuus on kyllä ollut elämäni suurin kriisi ja myöskin suurin opettaja ja kasvattaja. Tosin olisin mieluusti kasvanut ihmisenä myös erilaisen opettajan avulla. Minulle nyt vain kävi näin.

2 kommenttia:

  1. Se on kuules ihan pian teidänkin pikku alkio jo ihan sikiön koossa <3 voi kuinka aika rientää (vaikka toisinaan myös matelee...)

    Huonon olon aallot ja parin tunnin välein syöminen ovat myös omia selviytymiskeinojani :) josko ne siitä helpottaisivat sinullakin pian!

    Itse olen hoikka myös, mutta masua ei ole näkyvissä, sniif!! Vaikka onkin eteenpäin kallistunut kohtu ja yksi enkeliraskaus takana. Kohtu tuntuu kyllä makuulla ollessa jo pienenä, tosi pienenä kumpuna. Turvotusta on, wow, siksi myös itse pidän töissä löysiä vaatteita, ettei tule turhia kyselyitä :D ymmärrän siis hyvin, että farkut puristaa... Osta siis niitä vaatteita juuri silloin kun susta itsestäsi hyvältä tuntuu!!! :) <3

    Ihana kuulla, että olet korjaantunut, edes hieman <3 kaikki on eteenpäin. Paljon hyviä ajatuksia odotukseen sinulle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kauniista sanoista, pikkuhiljaa eteenpäin<3 Sama täällä, välillä tuntuu ettei aika kulu millään, kun taas yhtäkkiä tajuaa selvinneensä jälleen viikon eteenpäin! Heh ja eiköhän tämä minunkin mahan kasvu ole ihan vaan turvotusta:D En malta odottaa sitä oikeaa ihanaa masua jota ei sitten tarvitse piilotella enää :)

    VastaaPoista