Neuvolalääkäri

Tänään on rv 14+0! Kuinka hullua?!

Kävin tänään neuvolalääkärin vastaanotolla. Ennen lääkäriä kävin terkkarin luona joka teki perusmittaukset. Juttelimme myös keskenmenoista ja terkkari oli ihanan ymmärtäväinen. Hän kehoitti soittamaan milloin vain siltä tuntuu, ja voisimme myös käydä ylimääräisen kerran sydänääniä kuuntelemassa jos haluamme n. rv 18 tienoilla. Sovimme myös että syön Primaspania viikolle 35 saakka, ja viikolla 28 käyn ylimääräisen tarkastuksen että pieni varmasti kasvaa tarpeeksi. Meillä on suvussa kilpirauhasongelmia joten käyn myös pikimmiten labrassa tarkistuttamassa omat arvoni. Tuli kyllä turvallinen olo. Kaikki labratulokset oli niinkuin pitää eikä minulla ole huimausta ja pientä selkäkipua enempää valitettavaa. Lääkärillä kuunneltiin sydänäänet ja sieltä ne aivan heti löytyikin. Aivan hirmuinen jumputus sieltä kuului ja lääkäri naurahtikin että "kuulostaapa pojan äänille"! Hän naureskeli siihen vielä että kertokaas sitten kuinka kävi kun rakenneultrassa sukupuoli oikeasti selviää, ei toki sydänäänten perustella mitään voi vielä sanoa ;) Mutta olipa hauska arvaus, saa nähdä kuinka käy! <3

Olen yrittänyt löytää äitiysfarkkuja. Omat farkkuni eivät ole piitkään aikaan sopineet ja college-housuissa kulkeminen alkaa jo pitkästyttää. Olen aika tarkka pukeutumisesta ja näin ollen housujen etsintä tuntuu mahdottomalle tehtävälle.

Ja apua, ensimmäiset vauvatavarat ovat kotiutuneet meille! Sain sisareltani jonkin verran vaatteita ja muuta pientä. Myös eräältä kaverilta ostin muutaman vaatteen ja toppapuvun. Päätin että ostan vain muutamia vaatteita ja tarvikkeita tutuilta, muuten haluan ostaa kaikki uutena. Haluan päästä kaupoille hypistelemään ja valitsemaan, ihan itse. En muutenkaan ole oikein käytetyn tavaran ystävä joten siksi näin. Aluksi olin sitä mieltä että ostaisin kaikki uutena, mutta tähän mennessä ostamani vaatteet ovat olleet kuin uusia ja tiedän keneltä ne ovat. Olempas nipo.

Kaikki tämä tuntuu niin uskomattomalle, että tämä tapahtuu oikeasti meille! Lapsettomuuden kanssa taistelu on niin ahdistavaa, kamalaa ja masentavaa että en voi muuta kuin toivoa parasta kaikille jotka sen kanssa taistelevat! Ja toivon tietenkin sydämestäni että tämä meidän pieni jaksaa sinnitellä syliimme saakka <3

Paljon halauksia kaikille!