keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Neuvolaa ja saikkua rv 23

Tänään mennään jo raskausviikolla 22+5. Yllättäen aika meneekin jo kovaa vauhtia ja laskettuun aikaankin on alle neljä kuukautta! Olen ollut jo 1,5 viikkoa sairaslomalla liitoskipujen vuoksi, ja ensiviikolla pitäisi mennä sitten kokeilemaan miltä työnteko tuntuu. Kivut ovat toki helpottaneet kun ei ole tarvinnut tehdä mitään raskasta, mutta heti kun fyysistä rasitusta tulee enemmän alkaa lantion alueella sekä lonkissa tuntumaan. Tuntuu mahdottomalta ajatella että töihin paluuni sujuisi ilman kipuja ja pystyisin oikeasti kävelemään ja olemaan jaloillani, saati nostelemaan jne koko päivän ajan. No mutta sen näkee sitten kokeilemalla joten turha etukäteen asiaa sen kummemmin miettiä.

Neuvolassa ei oikeastaan tapahtunut mitään sen kummempaa. Otettiin perusmittaukset, sf-mitta sekä kuunneltiin sydänäänet. Käytiin läpi Kela-asioita ja muuta pientä mitä tuli mieleen. Ja sain tietenkin raskaustodistuksen. Eniten ahdistusta aiheuttaa 8kg painon nousu mutta yritän olla ajattelematta asiaa. Olen aina ollut kova tuijottamaan vaakaa ja tiesin jo etukäteen painon nousun tuottavan ahdistusta. Olen kuitenkin liikkunut joka viikko sen mitä olen pystynyt ja syönyt normaalisti enkä juurikaan herkutellut, joten en usko että syömällä olen näitä kiloja saanut. Parempi vaan koittaa olla ajattelematta koko asiaa, painoa väistämättä tulee nyt lisää ja se on aivan normaalia.

Mieli on ollut kovin oikutteleva oikeastaan koko raskauden ajan, huomaan keskenmenojen kummittelevan takaraivossa välillä rajustikin. Olen jotenkin joka asiasta todella herkillä ja tuntuu että pienikin vastoinkäyminen ja kinastelu saa minut vetistelemään ja aivan ylidramaattiseksi. Varsinkin vauvaan liittyvät asiat (hankinnat, nimi asiat, kummivalinnat yms.) ovat minulle aivan erityisen arkoja ja tärkeitä. Mietin usein edellisiä raskauksia ja tuntuu että vaikka ymmärrän nyt raskauden suurella todennäköisyydellä päättyvän elävän lapsen syntymään olen jotenkin todella kiinni menetyksissä, ja koen edelleen olevani huono ja epäonnistunut. Seuraavassa hetkessä taas saatan herkistellä kuinka viimein onnistuimme ja pystyn sittenkin tekemään miehestäni isän. En malta odottaa sitä että pieni syntyy ja saamme hänet viimein syliimme. Hän on varmasti aivan mielettömän kaunis vauva <3

6 kommenttia:

  1. Onpa helpottavaa kuulla, että olet ollut lepäilemässä töistä kipujen takia, fiksusti tehty!! Käy toki kokeilemassa saikun jälkeen, mutta muista kuunnella sitä oloasi... Toivotaan todella, että pian helpottaisi!!!!

    Ajatukset keskenmenoista varjostaa taatusti kaikkia saman kokeneita jossain vaiheessa raskautta ja tuo sitä epävarmuutta, ja epävarmuus taas kiukkua ja kyyneliä. Anna vaan lupa niille tunteillesi <3 ei tartte olla mahtava upea sädehtivä iloinen onnellinen odottaja, ei todellakaan koko aikaa! Sinä kyllä taatusti myös osaat sen valoisan puolen löytää ja näyttää sen :)

    Ja kyllä, hän on taatusti mielettömän kaunis vauva, teidän oma vauva <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tässä on välillä ollut niin nuppi sekaisin, onneksi kuitenkin pääasiassa hyvillä mielin ja kovasti pientä odottaen. Miehen toiveissa olisi alkaa yrittää mahdollisimman pian toista lasta ja ehkä tämä on saanut minut nyt hieman ahdistuneeksi.. Mutta niistä ajatuksista ajattelin kirjoittaa myöhemmin enemmän. :) Ei pitäisi ajatella liikaa vaan pysyä tässä hetkessä ja nauttia siitä mitä on, vaikka välillä kaikkea tapahtuvaa onkin hieman vaikea käsittää.

      Töihin meno kyllä hieman jännittää, vaikka nyt on kyllä hyvin pieni kynnys jäädä pois. Päivä kerrallaan.

      Poista
  2. Se on kyllä jännä miten itsellänikään ei ole raskauteen liittyvät pelot ihan niin olemattomiin kadonneet kuin näillä viikoilla olisin ajatellut. Aina välillä jostain oskee vain pelko, että mitä jos kaikki ei olekaan hyvin, ja sitten olenkin ihan ahdistunut (olen todella miettinyt mikä tämän aina laukaisee, mutten ole vielä keksinyt). Mutta kuten jo sanoitkin, todennäköisesti tästä raskaudesta syntyy teille ihana pieni vauva, tosennäköisyys on todella, todella suuri ❤

    Tosi kurja juttu nuo sun liitoskivut, toivon täällä kovasti että rupeaisivat pian laantumaan! Tsemppiä!! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni siihen saakka kun aloin tuntemaan liikkeitä oli hyvin epävarma olo ja ajoittain pelko hiipi puseroon. Nyt kuitenkin vauva muistuttelee itsestään niin monta kertaa päivässä että en ole niin enää pelännyt. Mutta epätodelliselta tämä kaikki tuntuu edelleen ja jokainen aamu alkaa muistamalla että "ainiin mä oon oikeesti raskaana!". :D

      Poista
  3. Toivottavasti pystyisit elämään ja olemaan liitoskivuista huolimatta mahdollisimman normaalisti. Minuakin hirvittää mihin tämä vielä päätyy, kun nyt on 18+0 ja paine/kivut häpyluussa ja hieman risti-/häntäluussa vain lisääntyvät. Viimeisen viikon ajan on tosiaan öisin tullut aina asennonvaihtoon herättyä, kun vihlaisee. Varasin itselleni ajan akupunktioon ja pääsiäisen jälkeen pääsen sitä kokeilemaan. En koskaan ennen ole käynyt, mutta olen kuullut että siitä voisi olla apua. Kokeilen mitä vaan, että vointi pysyisi kohtuullisena. 3kk olisi vielä fyysistä työtä jäljellä ennen kesä-&äitiyslonaa, saas nähdä miten käy.

    Ja painonnousu on toinen murhe. Mulla on lähtö-BMI 35 joten painoa ei todellakaan tarvitsisi kertyä ja loinkin pään sisään rajat et puoliväliin pitäis painon pysyä lähtöpainossa ja kokonaispainonnousu olis hyvä olla max 5kg. Nyt vajaassa viikossa on tapahtunut kauhea hyppäys ja ollaan +1,8kg lähtöpainosta. Jos se nyt ei enää heitä takaisin alaspäin niin on kyllä vähän enää varaa loppuraskauteen!

    -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan liitoskivut! Ei kivaa, mutta huojentava tietää että aika aikaisilla viikoilla niistä muutkin kärsivät, toisin kuin yksi lääkäri ihmetteli kun vaivojani kävin valittelemassa. Ihan hyvin niiden kanssa kotona pärjäilee, kun voi omaan tahtiin kotitöitä tehdä eikä tarvitse painavia nostella. Mutta juuri yksi päivä pari tuntia ostoskeskuksessa pyörimisen jälkeen olin kyllä kipeä! Mutta lääkäri oli sitä mieltä että kokeilemaan työntekoa joten tällä viikolla olisi mentävä. Valmiiksi sellainen olo että saikkua siitä vaan saa mutta kokeillaan nyt sitten.. Kyllä niin harmittaa tämä jatkuva selittely ja todistelu, kyllä varmasti tilanne olisi eri jos jos kevyempää työtä tekisin.

      Hyvinhän sinulla on painon suhteen mennyt kun noin pitkälle olet päässyt ennen ensimmäistä viisarin värähdystä! Täytyy vain yrittää pysyä hyvässä ruokavaliossa ja liikkua sen verran kuin pystyy :) Ei näille loppupeleissä kauheasti mahda joten täytyy vain yrittää olla stressaamatta.

      Kiitos kommentistasi ja tsemppiä jatkoon :)

      Poista