keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Raskaushäpeää

Työkaverini kärsii kaiken päättelemäni mukaan lapsettomuudesta. Hänellä on 10 vuotta kestänyt suhde, ikää yli 30 ja hän on joskus vihjaillut kuinka "kaikki eivät voi omaa lasta saada". Omasta raskaudestani hänelle kertominen oli niin vaikeaa, ja kun tilanne tuli että oli vain pakko avata suuni koin suunnatonta häpeää ja ahdistusta raskaudestani. Miksi minä sitten kuitenkin onnistuin ja toinen ei? Huomasin työkaveristani samantien että hän oli uutisestani järkyttynyt, eikä tiennyt mitä sanoa. Kyllä hän viimein onnitteli. Töissä nähdessämme hän selkeästi alkoi välttelemään minua eikä kertaakaan ole kommentoinut raskauttani. Ymmärrän häntä täysin, itse olin aivan samanlainen. Jätin jopa tapaamatta hyviä ystäviäni sen vuoksi että he olivat raskaana tai saaneet juuri lapsen. Tai jopa siksi että joku saattoi olla raskaana. En vain pystynyt. Haavat olivat liian auki nähdäkseen toisten onnen. Viime kesänä erästä tuttua ohimennen nähdessäni en muka edes huomannut hänen vauvavatsaansa.

Tiedän että saan olla onnellinen raskaudestani eikä minun sitä tarvitse häpeillä. Kuitenkin kun takaraivossa on se suuri ahdistus jonka jokainen vauvamaha ja kahvipöytäkeskustelu vauvoista ja raskaudesta sai aikaan olen ollut aika varovainen. En tuo raskautta juurikaan ilmi, puhun asiasta varoen mutta tietenkin kysyttäessä voin asiasta keskustella ihan normaalisti. En vain halua tuottaa mielipahaa tai ahdistusta kenellekään jolle asia voisi olla arka. Edelleen usein mietin nähdessäni raskausvatsan tai pienen vauvan kuinka nuokin varmaan ovat samantien onnistuneet. Kyllä aika varmaan parantaa.

6 kommenttia:

  1. Minulla oli ihan sama fiilis koko raskausajan ja kaksi läheistä työkaveria kärsivät lapsettomuudesta samalla, kun odotin. Joka päivä hävetti enkä saanut enkä edes odottanut heiltä onnitteluja. Sellaista se on, tämä lapsiasia kun ei aina mene tasan.

    Mutta tuohon viimeiseen kommenttina, että vaikka meillä on jo 9kk ikäinen poika niin lähes aina, kun näen raskaana olevia ajattelen, että varmaan helpolla ovat nuokin raskaaksi tulleet. Ja kaveripiirissä nopeasti raskautuneet (esim vuosi häistä), minua ärsyttää edelleen, vaikkei se itseltä pois olekaan. Hölmöä, tiedän. Mutta toisaalta myös aika inhimillistä.

    Ihanaa loppuraskautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kaiken kokeman jälkeen kaikki ajatukset on tosiaan ihan sallittuja. En väheksy ketään nopeasti raskautunutta, mutta jotenkin sitä on niin katkera ja vihainen omista epäonnistumisista että näkee vain kuinka kaikki muut pääsevät niin helpolla. Vaikkei se tosiasiassa edes välttämättä niin ole, mistä minä voin toisten vaikeuksista tietää. Mutta helpottaa tieto etten ole yksin näiden ajatusten kanssa.

      Kiitos, paremman puolella ollaan jo, nyt vaan rennosti loppua kohti :)

      Poista
  2. Voi Tuuli, kuinka ihanasti osaat suhtautua asiaan!!! Nostan hattua. Sinä tunnet hänen tuskansa. On hienoa että kunnioitat hänen käyttäytymistään, ja annat hänelle oman tilan, vaikkakaan se ei taatusti sinusta kivalta tunnu.

    Hyvä, että tiedostat sen, että saat olla vilpittömästi onnellinen teidän puolesta :) niinhän se on!!!!! <3

    Minä myös katselen raskaana olevia ja pienien vauvojen vanhempia välillä ajatuksella "nuokaan eivät tiedä mitään lapsettomuudesta". Vaikka asia ei todellakaan taatusti jokaisen kohdalla niin ole, ja hyvä niin! Eihän tätä kenellekään toivo.... Mutta ne ajatukset on täysin hyväksyttäviä ja varmaan kuuluu aika monen lapsettomuuden kokeneen ajatuksiin, ei tietysti jokaisen....

    Aika parantaa, minäkin uskon niin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 voi kiitos ihanasta kommentista!

      Juuri selailin instagramia ja sieltä pomppasi esiin vauvakuva johon joku oli kommentoinut että "tulipa vauvakuume". Siihen sitten toinen vastannut että "eikun tekemään, helppoahan tämä on". Niin, toisille on. Kaikki tällainen vaan hyppää heti silmille ja jää mieleen.. Mutta niinkuin sanoit, onneksi kaikki eivät tätä joudu kokemaan vaan on niitä onnellisiakin tarinoita :)

      Poista
  3. Raskaushäpeä on jännä juttu. Vaikka minulla ei ole kokemusta lapsettomuudesta eikä keskenmenoista, enkä tiedä lähipiirissäni olevan henkilöitä, joita lapsettomuus koskettaa, olen silti itsekin törmännyt tähän itsessäni. Siis raskaushäpeään! Jotenkin oman onnen hehkuminen ja sen näkyminen ulospäin (halusin tai en), on minulle vaikeaa. Onkohan meissä nyt mennyt se perinteinen "jolla onni on, se onnen kätkeköön" -oppi perille vähän liiankin hyvin? 😃

    Olen itse huomannut, että raskaana ollessa joutuu kohtaamaan kaikenlaisia tunteita myös muiden ihmisten osalta, sillä raskaus tuntuu herättävän melkein kaikissa jonkinlaisia fiiliksiä. Ehkä vaikeimpia paikkoja ovat juuri nuo, kun joutuu kohtaamaan muiden ihmisten surua ja kateuttakin, vaikka sillä ei kukaan mitään pahaa tarkottaisikaan. Siinä tulee varmasti tosi surullinen olo itsellekin sen toisen puolesta 😐

    Se, että sinun tulee paha mieli tuollaisessa tilanteessa kyllä varmasti kertoo siitä, miten sydämellinen ihminen olet ❤ Nyt oli kuitenkin sinun vuorosi, ja sinulla on lupa siitä nauttia 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, se on juuri näin että niin hyvät kuin huonot asiat peitetään ettei nyt vain kukaan loukkaannu tai ala säälimään. Tasaista sen olla pitää ettei herätä liikaa huomiota :D Voi kun uskaltaisikin olla avoimempi sekä ilojen että surujen suhteen. Itse osaan varsinkin huolet peitellä niin hyvin että en usko kenenkään kenelle en asioista ole puhunut arvaavan kuinka vaikeaa on välillä ollut.

      Voi apua kiitos kauniista sanoista <3 Kyllä tässä pikkuhiljaa uskaltaa jo iloita ja nauttia :)

      Poista