Kaksi

Tuli pitkästä aikaa tunne siitä että täytyy kirjoittaa. Elämässäni on ollu koviin tuulista ja näyttää siltä ettei tyyntä ole vielä hetkeen tulossa.

Pieni tyttäremme täytti juuri 2-vuotta. Hän on niin valloittava pieni ihminen ettemme vieläkään ole lakanneet ihmettelemästä sitä. Hän on luonteeltaan reipas, vilkas, välittävä ja utelias. Hän ei ujostele ketään, tykkää halailla, pussailla ja olla keskipisteenä. Hän on jo kovin taitava monessa asiassa kuten kuperkeikoissa, heikkakakuissa, puhumisessa ja potalla käymisessä. Hänellä on vahva uhma päällä ja olemmekin saaneet vanhempina siitä osamme. Silti kaikin puolin niin ihana lapsemme.

Olen tehnyt vielä osittaista työtä ja se on tuntunut sopivalta, tai sanotaanko ennemminkin maksimilta mitä haluan tehdä tällä hetkellä. Työ on minulle ikävä kyllä pakkopullaa ja olenkin täysin loppu työhöni. Olenkin hakenut kouluun koska haluan opiskella itselleni täysin uuden alan. Olen pitkään miettinyt työelämäni tulevaisuutta ja vihdoin näkyy valoa tunnelin päässä. Tsemppiä siis sille että pääsisin kouluun ja aloittamaan täysin uuden alan opiskelun jotta pääsisin työhön jossa viihdyn.

Parisuhteemme tila on ollut ajoittain aika hankala. Välimme ovat olleet välillä viileät ja riitaisat. On ollut kaikenlaista ikävää jotka ovat painaneet mieltä. Olemme kuitenkin sopineet ja päättäneet että haluamme olla toistemme kanssa ja rakastaa toisiamme. Olemme molemmat luvanneet panostaa suhteeseen ja parantaa tapojamme. Nyt on mennyt ihan hyvin ja olemme alkaneet löytämään toisemme uudestaan. Toivon että kriisimme vain yhdistää meitä ja olemme pian entistä vahvempia.

Otsikko ei suinkaan viittaa vain 2-vuotiaaseen tyttäreemme vaan myös siihen että meillä on mahdollisesti kohta kaksi lasta. Jos siis kaikki menee hyvin. Emme ole varsinaisesti yrittäneet lasta, mutta olemme ajatelleet että jos raskaaksi tulen, on niin tarkoitettu. Olemme käyttäneet keskeytettyä yhdyntää ovulaation aikaan, mutta nyt parissa edellisessä kierrossa on hieman lipsahtanut. Edellisessä kierrossa tuli testiin myöskin todella haalea viiva juuri ennen kuukautisia jotka kuitenkin sitten alkoivat ajallaan. Nyt on kp 27/27-29 ja testi on näyttänyt jo muutaman päivän kahta haaleaa viivaa, joka on vahvistunut koko ajan. Oireita kyllä on joten uskallan jo sanoa olevani raskaana. Uskomatonta kuinka helposti raskauduin nyt, vaikka se aikaisemmin oli ylitsepääsemättömän vaikeaa. Olen hieman sekaisin vielä asiasta mutta kuitenkin onnellinen ja odotan innolla tulevaa. Laskurilla olen varovasti kurkannut laskettua aikaa ja se olisi huhtikuun alussa. En oikein tiedä pelkäänkö keskenmenoa vai luotanko raskauteen. Enkä tiedä täytyisikö minun aloittaa tukilääkitys vai ei. Soitan varmaan loppuviikosta lääkärille ja kysyn asiaa. Toisaalta haluaisin luottaa siihen että kroppa toimii ja pystyy raskauteen. Täytyy miettiä vielä asiaa. Jännittävää ja ihanaa tämä kuitenkin on! <3