Olotilapäivitystä rv 20

Tänään mennään rv 19+3. Flunssa suurinpiirtein selätetty, vielä on tukkoinen olo hieman ja niistelemään joutuu mutta olo on ihan hyvä. Töihin ei edelleenkään innostaisi mennä mutta ei se auta, illaksi on mentävä.

Perjantai iltana wc-käynnillä paperiin tuli pyyhittäessä hieman rusehtavaa. Myöhemmin mitään vuotoa ei ole ollut havaittavissa. Supistuksia on hieman, ne eivät ole kipeitä vaan huomaan vatsan kiristyvän aina hetkeksi. Supistuksia on muutaman kerran päivässä. Paljonhan minä tietenkin googlettelin ja pohdin enkä ole sitten lopulta soitellut mihinkään. Vuotoa ei kuitenkaan parin pyyhkäisyn jälkeen tullut, tunnen vauvan liikkeet päivittäin ja supistuksiakaan ei montaa päivässä tule, eivätkä ne ole kipeitä. Viikon päästä on rakenneultra jolloin ajattelin asiasta kysäistä ja taidanpa pyytää katsauksen tuonne kohdunsuullekin ettei nyt vaan mitään avautumista ole päässyt tapahtumaan. Tietenkin jos töissä ollessa supistukset lisääntyvät tms. otan yhteyttä neuvolaan. Vaikeaa tulkita kaikkia oireita, kun ei oikein tiedä onko normaalia vai pitäisikö huolestua? Kuitenkin uskon että niin kauan kun ei kipuja ole ja supistukset eivät ole säännöllisiä ei huolta ole. Lisäksi tomerat potkut kyllä kertovat että vauvalla on kaikki hyvin. <3

En kyllä voi potkuista olla erikseen vielä mainitsematta. On ne niin uskomattomia. Joka kerta tulee hymy huulille ja ihmeellinen fiilis. Minä hihkun aina miehelle että nyt äkkiä tänne ja mies kovasti yrittää aina vatsan päältä kokeilla, muttei ole onnistunut kuin yhden potkun tuntemaan ja sitäkin hän epäröi kovasti että olikohan se nyt muka ihan oikea potku. Oivoi, en voi kun olla kiitollinen ja ihmetellä tätä kaikkea. Voi kumpa kaikki menisi loppuun saakka hyvin.

Kiukkua, itkua ja ahdistusta

Olen pari päivää ollut super huonolla tuulella. Kaikki ärsyttää. Aivan kaikki. Olen todella sytytysherkkä, äkkipikainen ja pohdin asioita paljon yksin vetäen johtopäätökset. Päässäni pyörii miljoonia asioita mutten saa puettua niitä sanoiksi. Muutama ihan konkreettinen juttu kotona on ärsyttänyt ja saanut päässäni aivan valtavat mittasuhteet. Niitä kun sitten päässäni pyörittelee on soppa valmis. Lisäksi olen saanut järjestettyä itselleni aivan suunnattoman pelon siitä ettei pieni selviäkään. Ja sitä minä en osaa sanoa ääneen, en vaikka olen yrittänyt. Mies on tietenkin saanut sitten tämän kaiken sonnan niskaansa tänä iltana.

Julkaisin tässä hiljattain somessa kuvan jossa käy ilmi että olen raskaana. Minun ei ollut tarkoitus alunperin julkaista yhtään mitään vauvaan liittyen mutta sain ystäväni kanssa otettua niin kauniin kuvan aiheesta että hetken mielijohteesta julkaisin sen. Eihän kuvaa voinut heittää "hukkaan". Vuorokaudessa kuva keräsi n. 250 tykkääjää eikä elokuinen salaisuutemme varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta. Julkaisun jälkeen olen alkanutkin sairaalloisesti pelätä että vauva ei selviä vaan kuolee kohtuuni. Että joudun sitten perään kertomaan kaikille ettei mitään vauvaa tulekaan. Pelkoani on lietsonut se ettei liikkeet ole tuntuneet niin hyvin parin päivän aikana. Eilen vain yhden kerran ja tänään vasta nyt illalla kun olen itkenyt kolmatta tuntia kaikkia näitä ajatuksiani ja kiukkujani. Taisi pieni huomata että nyt ei ole äidillä kaikki hyvin. Äidillä. Kirjoitinko minä tuon. Voi kumpa minä ihan oikeasti saisin vielä olla äiti. 

Toki tiedostan että tässä vaiheessa liikkeet eivät tunnu säännöllisesti, mutta melkein kaksi viikkoa ne ovat tuntuneet päivittäin useasti niin tällainen hiljaiselo alkaa todellakin huolettaa. Olen hankkinut muutamia vauvan vaatteitakin jo, sekä valinnut vaunut, sängyn ja vaikka mitä muuta vauvalle. Olen viettänyt hullun lailla aikaa tietokoneella etsien vauvalle maailman suloisimpia tarvikkeita ja huoneeseen kaunista sisustusta. Olenko todellakin näin hurahtanut ja unohtanut tosiasiat? Ei raskausviikko 18 takaa yhtään mitään! Olen yhä se sama nainen joka menetti kolme aikaisempaakin pientä vauvan alkua. Ei neljäs keskenmeno olisi mikään ihme kohdallani. Ja jottei tosiasiat pääsisi unohtumaan tuli toisesta keskenmenosta kuluneeksi eilen tasan vuosi. Kolmatta "merkkipäivää" odotellessa joka on sekin jo alle kahden kuukauden päässä.

Kyllä nämä keskenmenot ja lapsettomuus ovat jättäneet minuun niin syvät jäljet etten tule unohtamaan koskaan niitä tunteita. Minulle tämä taival on ollut elämäni raskainta aikaa. Tämän ulkopuolisen silmin onnellisen odottavan äidin sisällä on hauras, pelkäävä ja epävarma nainen jonka suurin unelma on tulla äidiksi.

Bakteerivaginoosi

Sain tänään puhelun lääkäriltäni. Luultavasti vatsakipuni johtuvat bakteerivaginoosista joka paljastui keskiviikkoisella käynnillä otetusta bakteeriviljely -näytteestä. Viisi iltaa laittelen sitten geeliä alapäähän ja toivon että vatsakivut katoaisivat kuurin mukana.

Bakteerivaginoosihan voi hoitamatta olla todella vaarallinen raskauden aikana, voi aiheuttaa mm. keskenmenoja, ennenaikaisen synnytyksen tai esimerkiksi kalvojen puhkeamisen. Tärkeää siis hoitaa tulehdus pian pois päiväjärjestyksestä sillä tämän vauvan aiomme saada syliimme!

Onneksi pikkuinen on tänään ollut superaktiivinen, on helpottavaa tuntea pikku potkut ja kutittelut ja tietää että pienellä on kaikki hyvin tulehduksesta huolimatta <3

p.s. tänään on rv 17+0  eli kahdeksastoista raskausviikko lähti käyntiin, huhhuh!

Saikkua ja liikkeitä rv 17

Täällä mennään nyt raskausviikolla 16+3. Olen ollut viimeviikon sairaslomalla. Selkäni ja varsinkin iskias äityi niin kipeäksi että joka ikinen liike niin seisten kuin maaten tai istuenkin tuntui tuskalliselta. Viikko sitten sunnuntaina työpäivän jälkeen olin niin loppu ja kivulias että vain itkin kotona, silloin päätin että ei minun tarvitse kivuissa väkisin töissä olla. Olen luonteeltani aika sinnikäs enkä anna helpolla periksi vaikka joskus ehkä pitäisi. Vasta toissapäivänä iskiaskipu alkoi hellittää ja tuntuu enää vain kyyristyessä tai nostellessa esim. kauppakassia. Kävinkin tänään lääkärillä jatkamassa sairaslomaa vielä muutamalla päivällä. Työni luonteen vuoksi on vaikea kuvitella että pystyisin tekemään raskaita nostoja ja siirtoja vielä. Katsellaan loppuviikosta uudelleen..

Toissayönä tosin sainkin lisäksi uuden vaivan, vatsakivun. En tiedä ovatko vatsakivut supistelua vai mitä ne ovat, mutta olen herännyt kipuun nyt kahtena yönä peräkkäin, sekä tuntenut niitä päivänkin aikana. Kipu tuntuu alavatsassa menkkamaisina "kramppeina", jotka menevät kyllä äkkiä ohi. Sain kipujen takia ajan neuvolalääkärille vasta myöhemmälle viikkoa. Nyt vaan täytyy toivoa että kivut ovat vain harmittomia kasvukipuja eikä syytä huoleen ole.

Mutta arvatkaas mitä! Olen alkanut tuntemaan ajoittain sikiön liikkeitä! Pieniä potkuja ja koputtelua on nyt tuntunut muutamana päivänä ihan selvästi <3 Ihanaa!