Tarinamme tähän pisteeseen

Apua, ensimmäinen oikea postaus! Aloitan siis kertomalla tarinamme yrityksen aloittamisesta tähän päivään saakka.

Lopetin e-pillerit melkein kymmenen vuoden käytön jälkeen tammikuussa 2015. Aluksi ajattelimme että tulee jos on tullakseen, ja kovin naiivisti ajattelinkin meillä tärppäävän nopeasti. Olin innoissani, ja malttamaton. Kiertoni pillereiden lopetuksen jälkeen oli oikeastaan heti normaali, neljä ensimmäistä kiertoa 33-36 päivää jonka jälkeen aika tasaisesti 26-29 päivää. Syksyllä reilun puolen vuoden yrittämisen jälkeen aloin hieman turhautumaan ja ihmettelemään miksi tärppiä ei kuulu. Harrastimme seksiä kuitenkin tasaisesti n. kaksi kertaa viikossa ja olin tietoinen tärppipäivistä (en kuitenkaan tuntenut ovulaatiota enkä käyttänyt ovulaatiotestejä säännöllisesti). 

Loppuvuodesta 2015 yrittämisemme kuitenkin palkittiin -hetkeksi. Kuukautiseni olivat useamman päivän myöhässä, ja raskaustestiin (eikä vain siihen yhteen..) piirtyi kuin piirtyikin kaksi viivaa, ja olin onneni kukkuloilla -viimein! Kuitenkin muutaman päivän päästä testien teosta alkoi kuukautiskivut ja runsas hyytymäinen vuoto, sekä raskaustestin viiva haalistui. Keskenmeno rv 5+2. Olin surullinen. En osannut itkeä, puhua tai tehdä mitään. Muutaman viikon päästä tapahtuneesta syntyi siskolleni pieni suloinen vauva. Ahdisti. Minun piti olla onnellinen tuosta pienestä rakkaasta lapsesta mutta samalla surin omaa menetystäni. Silloin romahdin ensimmäisen kerran ystävälleni. En minä kestänytkään.

Pari kuukautta keskenmenon jälkeen tuli yrityksen aloittamisesta kuluneeksi vuosi. Soitin samantien terveysasemalleni ja sain lähetteet peruslabroihin sekä ajan lääkärille hyvin pian. Lääkäri teki normaalin gynekologisen tutkimuksen sekä käytiin läpi perustietoja. Labratulokset olivat normaalit eikä tutkimuksessa tullut esille mitään poikkeavaa. Lääkärin mielestä olin nuori, hyvinvoiva nainen jolla on hyvät mahdollisuudet raskautua ja saada terve lapsi huolimatta yhdestä keskenmenosta. Tämä oli vain "harjoituskierros"."Nauttikaa toisistanne kun vielä voitte älkääkä pitäkö kiirettä, kyllä se lapsi sieltä tulee". Niin. Mutta jos jotain haluaa oikein kovasti.

Lääkärikäynnistä meni kaksi viikkoa. Kuukautiset myöhässä. Raskaustesti jälleen positiivinen. Jospa nyt? Tai jospa sittenkään ei. Kesken työpäivän kohtalokas rv 5+2 ilmoitti jälleen tulostaan. Kipuja. Verta. Keskenmeno. Minussa on oltava jotain vikaa. 

Keskenmenon jälkeen ei seuraavia kuukautisia kuulunut. Raskaustesti positiivinen. Ei taas, ajattelin. Tai entä jos kolmas kerta toden sanoo? Samalla kun halusin raskautta pelkäsin sitä. En uskaltanut ajatella tulevaa. Päivä kerrallaan. Meni päiviä. Tähänastisten raskauksieni kohtalokas 5+2 antoi tällä kertaa armoa. Jospa sittenkin! Uskalsin hieman luottaa. Mieheni kysyi varovasti "miltä tuntuu, voisimmeko nyt onnistua?". En tiedä. Toivon niin. En tiennyt kuinka jaksan mahdollisen kolmannen keskenmenon. Ainakin sen jälkeen pääsisin jatkotutkimukseen ja vikani löydettäisiin, saisin apua ja voisimme ehkä onnistua. Ehkä. 

Rv 7+1. Verta. Kipuja. Epätoivoa ja itkua. Kolmas keskenmeno. Olin hajalla.

Menin terveyskeskuksen ohjeen mukaan varaamalleni varhaisultraan vajaa viikko keskenmenon jälkeen. Kohtu tyhjä. Ainakin kroppani osaa tyhjentyä, lääkkeet ja kaavinnat tästä vielä puuttuisi.. Terveydenhoitaja sanoi munasarjani olevan selkeästi monirakkulaiset, ja hän varasi nopealla aikataululla ajan seksuaaliterveysneuvolaan naistentautien erikoislääkärille lapsettomuustutkimuksiin. Olin helpottunut. Vikani on löydetty ja saisin apua.

Lapsettomuustutkimuksissa minusta on ultrattu munasarjat, joissa ei monirakkulaisuutta lääkärin mielestä ole ollenkaan. Hän oli kovin ihmeissään terkkarin tekemästä havainnosta.. Kohdun limakalvo normaali. Kaikki labrat hyytymistekijoistä hormonikokeisiin ovat normaalit. Ovulaatio tapahtuu eikä estettä raskautumiselle saati syitä keskenmenoille löytynyt. En tiennyt olinko iloinen vai surullinen saamistani "terveen" papereista. Lääkärin mielestä voimme hyvin jatkaa yritystä 1-1,5 vuotta (!), ja jos raskautta tai lasta ei tähän mennessä kuulu on syytä hakeutua uudelleen vastaanotolle miettimään jatkoa. Jos raskaaksi tulen on otettava yhteys lääkäriin ja saan raskauden tueksi varmuuden vuoksi hormonilääkityksen vaikkei mitään hormonivajetta löytynytkään. Mielestäni tämä 1,5 vuotta on aika pitkä aika odotella ja toivoa parasta, mutta toisaalta tahdon itsekin vielä yrittää luomuna koska mahdollisuudet siihen meillä kuitenkin pitäisi olla. Lapsettomuushoidot ovat varmasti raskaita niin henkisesti kuin fyysisestikin emmekä vielä tässä vaiheessa niihin lähde (emmekä vielä kunnallisella puolella hoitoihin pääsisikään).

Tällähetkellä yrityskiertoja on kertynyt 18. Jos olen pysynyt laskuissani.