Neuvolaa ja saikkua rv 23

Tänään mennään jo raskausviikolla 22+5. Yllättäen aika meneekin jo kovaa vauhtia ja laskettuun aikaankin on alle neljä kuukautta! Olen ollut jo 1,5 viikkoa sairaslomalla liitoskipujen vuoksi, ja ensiviikolla pitäisi mennä sitten kokeilemaan miltä työnteko tuntuu. Kivut ovat toki helpottaneet kun ei ole tarvinnut tehdä mitään raskasta, mutta heti kun fyysistä rasitusta tulee enemmän alkaa lantion alueella sekä lonkissa tuntumaan. Tuntuu mahdottomalta ajatella että töihin paluuni sujuisi ilman kipuja ja pystyisin oikeasti kävelemään ja olemaan jaloillani, saati nostelemaan jne koko päivän ajan. No mutta sen näkee sitten kokeilemalla joten turha etukäteen asiaa sen kummemmin miettiä.

Neuvolassa ei oikeastaan tapahtunut mitään sen kummempaa. Otettiin perusmittaukset, sf-mitta sekä kuunneltiin sydänäänet. Käytiin läpi Kela-asioita ja muuta pientä mitä tuli mieleen. Ja sain tietenkin raskaustodistuksen. Eniten ahdistusta aiheuttaa 8kg painon nousu mutta yritän olla ajattelematta asiaa. Olen aina ollut kova tuijottamaan vaakaa ja tiesin jo etukäteen painon nousun tuottavan ahdistusta. Olen kuitenkin liikkunut joka viikko sen mitä olen pystynyt ja syönyt normaalisti enkä juurikaan herkutellut, joten en usko että syömällä olen näitä kiloja saanut. Parempi vaan koittaa olla ajattelematta koko asiaa, painoa väistämättä tulee nyt lisää ja se on aivan normaalia.

Mieli on ollut kovin oikutteleva oikeastaan koko raskauden ajan, huomaan keskenmenojen kummittelevan takaraivossa välillä rajustikin. Olen jotenkin joka asiasta todella herkillä ja tuntuu että pienikin vastoinkäyminen ja kinastelu saa minut vetistelemään ja aivan ylidramaattiseksi. Varsinkin vauvaan liittyvät asiat (hankinnat, nimi asiat, kummivalinnat yms.) ovat minulle aivan erityisen arkoja ja tärkeitä. Mietin usein edellisiä raskauksia ja tuntuu että vaikka ymmärrän nyt raskauden suurella todennäköisyydellä päättyvän elävän lapsen syntymään olen jotenkin todella kiinni menetyksissä, ja koen edelleen olevani huono ja epäonnistunut. Seuraavassa hetkessä taas saatan herkistellä kuinka viimein onnistuimme ja pystyn sittenkin tekemään miehestäni isän. En malta odottaa sitä että pieni syntyy ja saamme hänet viimein syliimme. Hän on varmasti aivan mielettömän kaunis vauva <3

Liitoskivuista rv 22

Rv 21+4. Olen jo reilun viikon ajan kärsinyt kivuista lantion alueella. Koskee kävellä, istua, maata, vain olla. Töissä olo alkoi olla todella tukala kun jokaisella askeleella ja vain paikallaan ollessa koski lonkkiin, lantioon ja pakaroiden alueelle sekä lisäksi ajoittain iskee viiltävä kipu häpylyyn alueelle. Kuitenkin joudun koko 8 tunnin ajan kävelemään, seisomaan, kyykistymään n. 100 kertaa, nostamaan, siirtämään, pitelemään, taluttamaan, eikä huilailuille ole aikaa. Yöt ovat menneet heräillessä jokaiseen kyljen kääntöön ja liikahdukseen. Lisäksi pieniä kivuttomia supistuksia on edelleen ollut, mutta ne eivät ole minua erityisemmin säikäyttäneet. "Pienen" omanpään sisäisen taistelun jälkeen totesin että on aika hieman rauhoittua, kuunnella kroppaa ja hengähtää. En saa kruunua könkkäämällä töissä viimeisillä voimilla ja työkavereidenkin kommentit kävelytyylistäni saivat ehkä hieman ajattelemaan.. Sairaslomalla olen nyt viikon verran, katsotaan mihin suuntaan kivut alkavat mennä. Kotona ollessa kivut ovat kyllä hellittäneet jonkin verran, mutta huomaan kyllä heti enemmän liikkuessani kipujen yltyvän.

Lääkäri oli mukava, olin käynyt hänen vastaanotollaan kerran aikaisemminkin. Hieman jännästi hän tosin tokaisi että "näin aikaisilla viikoilla tuollaiset vaivat", mutta yritti sanomistaan sitten myöhemmin selitellä. En minä tiedä millä viikoilla mistäkin vaivasta saa kärsiä. Ihanasti hän kuitenkin jutteli ja oli ymmärtäväinen kun halusin tietää myös kohdunsuun tilanteen -joka onneksi oli tiukassa supussa.

Pääasia että vauva voi kuitenkin hyvin, liikkuu ja potkii paljon. Minun kivuistani ei niin väliä. Potkut ovat jo sen verran kovia että niitä voi havaita vatsan päältäkin. Ihanaa että mieskin on päässyt tuntemaan ja näkemään pienen liikkeitä. <3

Rakenneultra rv 20+4

Siis apua. A-p-u-a. Olen aivan sekaisin, päästäni pyörällä tästä onnen määrästä! Aamulla oli kauan odotettu rakenneultra. Kaikki rakenteet olivat pienellä kunnossa, hän oli kasvanut hienosti ja liikkui paljon. Aluksi pikkuinen oli pienessä kippurassa aivan alavatsan kohdalla jolloin kätilöllä oli täysi työ aloittaa rakenteiden tarkastelu. Takapuoleni alle laitettiin tyyny ja onneksi pieni sitten pikkuhiljaa alkoi pomppimaan ylöspäin ja saatiin mittaukset ja tarkastukset tehtyä kunnolla. Siirtyessämme rakenteissa päästä alaspäin esitin kiltisti toiveen, että sukupuoli kerrottaisiin mikäli se tutkimuksen aikana tulisi ilmi. No tulihan se samantien kun kerkesin kysyä.

Tyttö. Meille tulee pieni kaunis tyttövauva! <3 Olen aivan myyty, sekaisin ja kaikkea mahdollista. Olimme aivan suut auki ja kysyimme vielä uudelleen kätilöltä, että onko hän aivan varma ettei siellä ole pippeliä. Niin varmoja olemme olleet siitä että pieni olisi poika. Huhhuh, vieläkin olen aivan pyörryksissä tästä kaikesta! Ja niin kiitollinen. Voi luoja että en mitään toivo niin paljon kuin että kaikki menisi hyvin loppuun saakka. Meidän pieni tyttö. Voi mahdotonta.. Mieskin aivan pehmeänä höpötellyt koko päivän isin pienestä tyttövauvasta.

Sukupuoli on tietenkin aivan toissijainen juttu, tietenkin olemme kiitollisia ja onnellisia että vauva on kehittynyt normaalisti ja kaikki rakenteet kunnossa. Kuitenkin tämä sukupuoli juuri niinkuin ajattelinkin konkretisoi raskauden ja sai kaiken tuntumaan todelta. Vai onko tämä unta? En tiedä. Ainakin toivon etten koskaan heräisi tästä unesta <3

Olotilapäivitystä rv 20

Tänään mennään rv 19+3. Flunssa suurinpiirtein selätetty, vielä on tukkoinen olo hieman ja niistelemään joutuu mutta olo on ihan hyvä. Töihin ei edelleenkään innostaisi mennä mutta ei se auta, illaksi on mentävä.

Perjantai iltana wc-käynnillä paperiin tuli pyyhittäessä hieman rusehtavaa. Myöhemmin mitään vuotoa ei ole ollut havaittavissa. Supistuksia on hieman, ne eivät ole kipeitä vaan huomaan vatsan kiristyvän aina hetkeksi. Supistuksia on muutaman kerran päivässä. Paljonhan minä tietenkin googlettelin ja pohdin enkä ole sitten lopulta soitellut mihinkään. Vuotoa ei kuitenkaan parin pyyhkäisyn jälkeen tullut, tunnen vauvan liikkeet päivittäin ja supistuksiakaan ei montaa päivässä tule, eivätkä ne ole kipeitä. Viikon päästä on rakenneultra jolloin ajattelin asiasta kysäistä ja taidanpa pyytää katsauksen tuonne kohdunsuullekin ettei nyt vaan mitään avautumista ole päässyt tapahtumaan. Tietenkin jos töissä ollessa supistukset lisääntyvät tms. otan yhteyttä neuvolaan. Vaikeaa tulkita kaikkia oireita, kun ei oikein tiedä onko normaalia vai pitäisikö huolestua? Kuitenkin uskon että niin kauan kun ei kipuja ole ja supistukset eivät ole säännöllisiä ei huolta ole. Lisäksi tomerat potkut kyllä kertovat että vauvalla on kaikki hyvin. <3

En kyllä voi potkuista olla erikseen vielä mainitsematta. On ne niin uskomattomia. Joka kerta tulee hymy huulille ja ihmeellinen fiilis. Minä hihkun aina miehelle että nyt äkkiä tänne ja mies kovasti yrittää aina vatsan päältä kokeilla, muttei ole onnistunut kuin yhden potkun tuntemaan ja sitäkin hän epäröi kovasti että olikohan se nyt muka ihan oikea potku. Oivoi, en voi kun olla kiitollinen ja ihmetellä tätä kaikkea. Voi kumpa kaikki menisi loppuun saakka hyvin.

Atsiiih

Flunssa. Jo toisen kerran raskauden aikana. Ennen raskautta olin kipeä viimeksi joskus 2014 vuoden alussa. Huomaa siis selvästi kuinka vastustuskyky on heikentynyt. Hoitoalalla työskennellessä joudun väistämättä tekemisiin kaikenmaailman pöpöjen kanssa ja näköjään nappaan niitä sitä mukaa matkaani. Toivon pikaista paranemista sillä viikonloppu olisi pitkästä aikaa vapaa ja minulla on kauan odotettuja suunnitelmia. Peukut siis pystyyn!

Rv 18+6. Huomenna 19 viikkoa täynnä ja alkaa 20. raskausviikko! Aivan käsittämättömän hullua! En edelleenkään voi käsittää että tämä tapahtuu meille, kuin unessa eläisin. Olen muuten tainnut alkaa tuntemaan ajoittain missä kohtaa vauva majailee. Tänä aamuna kun makoilin sohvalla oli vatsa aivan hassun muotoinen kun pikkuinen selvästi oli vallannut vasemman puolen vatsastani. Pari tuntia tästä oli möykky siirtynyt jo oikealle puolelle :D Ihanaa <3


Alla vielä toivottu vatsakuva, jospa tästä ei minua vahingossakaan voisi tunnistaa. Kuva on otettu päivällä (18+4) joten vatsa aamusta hieman vielä turvonnut. Mies eilen totesi että onhan siellä varmasti vauva etten ole vaan syönyt liikaa :D

Rv 18+4

Potkuja

Tänään on rv 18+4. Yön pikkutunneilla, kun yritin unta houkutella, makasin selälleen ja silittelin ja kokeilin vatsaa. Ja tum tum tum! Kolme ihanaa potkua suoraan käteen! Pystyikö ne olemaan? Harmi kun mies nukkui jo, en viitsinyt häntä siinä herättää. En voinut kuin hymyillä yksin pimeässä ja taisi siinä pari kyyneltäkin tirahtaa :') Meidän vauva, niin kaivattu ja ihana. Se on ihan oikeasti jo olemassa.

Pakko vielä kommentoida tuota kauan odotettua äitiyspakkausta 2017. Itsehän alunperin ajattelin että tottakai sen otan, onhan äitiyspakkaus huippu juttu. Mutta sitten.. Aloin miettimään käyttäisinkö vaatteita oikeasti. Vai saisinko ehkä rahalla järkevämpiä hankintoja? Sisareltani saisin kuitenkin viimevuoden äitiyspakkauksesta kaiken mitä tarvitsisin; petivaatteet, villapuvun, makuupussin jne. Mutta tänään kun pakkaus julkistettiin. On se kyllä aika hieno! Pakkohan se on ottaa! <3

18+3

Kirjoitin eilen pitkän postauksen erimielisyyksistäni miehen kanssa. Tiesin jo tekstiä julkaistaessa ettei se ole tarpeen. Typerä minä. Parempi että jätän parisuhde ruotimiset välistä ja keskityn tässä blogissa muihin asioihin. Ehkä vain itse säikähdin riitaa niin kovasti, me emme kuitenkaan ole paljoa riidelleet suhteemme aikana. Ja kiukku oli vielä niin tuore. Taidan jättää vain tekstin tuonne luonnoksiin niin voi sitten hormonien tasoituttua käydä kurkkimassa kuinka sekaisin sitä on oltu :D

Sain eilen ensimmäisen "Näenkö oikein, onko sinulla vatsa kasvanut?" -kommentin. Vaikka vatsan kasvaminen on tuottanut jo pieniä vaikeuksia ja hengästymistä ihan jo pelkästään vaikka pukiessa, saati sitten töissä touhutessa, pidän kovasti pallomahastani. Eikä minua haittaa yhtään sen saama huomio :) Onhan se supersöpö!

Vauva tuntuu voivan hyvin. Viikkoja nyt 18+3 eli meneillään on jo 19. raskausviikko! Käsittämätöntä. Muutama päivä sitten tunsin kovimmat potkut ikinä! Tai ne eivät olleet varsinaisesti potkuja vaan vauva vain möyrysi vatsassani todella kovasti. Liikkeitä tuntuu muutenkin koko ajan enemmän. Rakastan tuota pientä sisälläni <3

P.s. Kaksi viikkoa ja yksi yö rakenneultraan!

Kiukkua, itkua ja ahdistusta

Olen pari päivää ollut super huonolla tuulella. Kaikki ärsyttää. Aivan kaikki. Olen todella sytytysherkkä, äkkipikainen ja pohdin asioita paljon yksin vetäen johtopäätökset. Päässäni pyörii miljoonia asioita mutten saa puettua niitä sanoiksi. Muutama ihan konkreettinen juttu kotona on ärsyttänyt ja saanut päässäni aivan valtavat mittasuhteet. Niitä kun sitten päässäni pyörittelee on soppa valmis. Lisäksi olen saanut järjestettyä itselleni aivan suunnattoman pelon siitä ettei pieni selviäkään. Ja sitä minä en osaa sanoa ääneen, en vaikka olen yrittänyt. Mies on tietenkin saanut sitten tämän kaiken sonnan niskaansa tänä iltana.

Julkaisin tässä hiljattain somessa kuvan jossa käy ilmi että olen raskaana. Minun ei ollut tarkoitus alunperin julkaista yhtään mitään vauvaan liittyen mutta sain ystäväni kanssa otettua niin kauniin kuvan aiheesta että hetken mielijohteesta julkaisin sen. Eihän kuvaa voinut heittää "hukkaan". Vuorokaudessa kuva keräsi n. 250 tykkääjää eikä elokuinen salaisuutemme varmasti jäänyt keneltäkään huomaamatta. Julkaisun jälkeen olen alkanutkin sairaalloisesti pelätä että vauva ei selviä vaan kuolee kohtuuni. Että joudun sitten perään kertomaan kaikille ettei mitään vauvaa tulekaan. Pelkoani on lietsonut se ettei liikkeet ole tuntuneet niin hyvin parin päivän aikana. Eilen vain yhden kerran ja tänään vasta nyt illalla kun olen itkenyt kolmatta tuntia kaikkia näitä ajatuksiani ja kiukkujani. Taisi pieni huomata että nyt ei ole äidillä kaikki hyvin. Äidillä. Kirjoitinko minä tuon. Voi kumpa minä ihan oikeasti saisin vielä olla äiti. 

Toki tiedostan että tässä vaiheessa liikkeet eivät tunnu säännöllisesti, mutta melkein kaksi viikkoa ne ovat tuntuneet päivittäin useasti niin tällainen hiljaiselo alkaa todellakin huolettaa. Olen hankkinut muutamia vauvan vaatteitakin jo, sekä valinnut vaunut, sängyn ja vaikka mitä muuta vauvalle. Olen viettänyt hullun lailla aikaa tietokoneella etsien vauvalle maailman suloisimpia tarvikkeita ja huoneeseen kaunista sisustusta. Olenko todellakin näin hurahtanut ja unohtanut tosiasiat? Ei raskausviikko 18 takaa yhtään mitään! Olen yhä se sama nainen joka menetti kolme aikaisempaakin pientä vauvan alkua. Ei neljäs keskenmeno olisi mikään ihme kohdallani. Ja jottei tosiasiat pääsisi unohtumaan tuli toisesta keskenmenosta kuluneeksi eilen tasan vuosi. Kolmatta "merkkipäivää" odotellessa joka on sekin jo alle kahden kuukauden päässä.

Kyllä nämä keskenmenot ja lapsettomuus ovat jättäneet minuun niin syvät jäljet etten tule unohtamaan koskaan niitä tunteita. Minulle tämä taival on ollut elämäni raskainta aikaa. Tämän ulkopuolisen silmin onnellisen odottavan äidin sisällä on hauras, pelkäävä ja epävarma nainen jonka suurin unelma on tulla äidiksi.

Bakteerivaginoosi

Sain tänään puhelun lääkäriltäni. Luultavasti vatsakipuni johtuvat bakteerivaginoosista joka paljastui keskiviikkoisella käynnillä otetusta bakteeriviljely -näytteestä. Viisi iltaa laittelen sitten geeliä alapäähän ja toivon että vatsakivut katoaisivat kuurin mukana.

Bakteerivaginoosihan voi hoitamatta olla todella vaarallinen raskauden aikana, voi aiheuttaa mm. keskenmenoja, ennenaikaisen synnytyksen tai esimerkiksi kalvojen puhkeamisen. Tärkeää siis hoitaa tulehdus pian pois päiväjärjestyksestä sillä tämän vauvan aiomme saada syliimme!

Onneksi pikkuinen on tänään ollut superaktiivinen, on helpottavaa tuntea pikku potkut ja kutittelut ja tietää että pienellä on kaikki hyvin tulehduksesta huolimatta <3

p.s. tänään on rv 17+0  eli kahdeksastoista raskausviikko lähti käyntiin, huhhuh!

Supisteluja ja ostoksia

Täällä elellään raskausviikkoa 16+6. Minulla oli eilen neuvolalääkäri vatsakramppien/supistusten takia. Voi että kuinka pidänkään lääkäristäni! Hän on rauhallinen, myötätuntoinen ja kaikin puolin miellyttävä. Tuli niin hyvä mieli kun hän sanoi kuinka on hyvä että tulin näytille ja ymmärsi huoleni keskenmenojenkin takia, otti huoleni tosissaan. Hän tarkisti kohdunkaulan tilanteen käsin ja ultralla sekä otti bakteeriviljelynäytteen. Kaikki oli hyvin, paikat tiukasti supussa ja parasta tietenkin oli kun katsottiin vielä miten pikkuinen siellä voi. Ja siellähän se pieni heilui ja oli kasvanut kovasti! Varmuuden vuoksi sain jatkoa sairaslomaan viikon sekä lisää lepoa. Ja kehoituksen antaa miehen kantaa kauppakassit. Katsotaan kuinka lepo tehoaa.

Olin tuhma, lääkärin lepokäskystä huolimatta kiersin eilen hieman kauppoja ja ostin ensimmäiset vauvajutut. Voi luoja sentään kun olisin halunnut ostaa kaikki kaupat tyhjiksi! Kuinka ihania kaikki pienet bodyt ja sukat ja pöksyt voivatkaan olla <3 Tuntui kyllä niin epätodelliselta hypistellä pikku vaatteita ja vielä ostaa niitä. Vasta oli keskenmenot ja raastava yritys ja nyt olemme jo tässä. Uskomatonta. Toivottavasti en koskaan herää tästä unesta.

p.s. Aivan uskomattoman vahva poikaolo on vallannut minut,  iik vielä yli 3 viikkoa rakenneultraan!

Saikkua ja liikkeitä rv 17

Täällä mennään nyt raskausviikolla 16+3. Olen ollut viimeviikon sairaslomalla. Selkäni ja varsinkin iskias äityi niin kipeäksi että joka ikinen liike niin seisten kuin maaten tai istuenkin tuntui tuskalliselta. Viikko sitten sunnuntaina työpäivän jälkeen olin niin loppu ja kivulias että vain itkin kotona, silloin päätin että ei minun tarvitse kivuissa väkisin töissä olla. Olen luonteeltani aika sinnikäs enkä anna helpolla periksi vaikka joskus ehkä pitäisi. Vasta toissapäivänä iskiaskipu alkoi hellittää ja tuntuu enää vain kyyristyessä tai nostellessa esim. kauppakassia. Kävinkin tänään lääkärillä jatkamassa sairaslomaa vielä muutamalla päivällä. Työni luonteen vuoksi on vaikea kuvitella että pystyisin tekemään raskaita nostoja ja siirtoja vielä. Katsellaan loppuviikosta uudelleen..

Toissayönä tosin sainkin lisäksi uuden vaivan, vatsakivun. En tiedä ovatko vatsakivut supistelua vai mitä ne ovat, mutta olen herännyt kipuun nyt kahtena yönä peräkkäin, sekä tuntenut niitä päivänkin aikana. Kipu tuntuu alavatsassa menkkamaisina "kramppeina", jotka menevät kyllä äkkiä ohi. Sain kipujen takia ajan neuvolalääkärille vasta myöhemmälle viikkoa. Nyt vaan täytyy toivoa että kivut ovat vain harmittomia kasvukipuja eikä syytä huoleen ole.

Mutta arvatkaas mitä! Olen alkanut tuntemaan ajoittain sikiön liikkeitä! Pieniä potkuja ja koputtelua on nyt tuntunut muutamana päivänä ihan selvästi <3 Ihanaa!

Liikkeitä odotellessa

Tänään on rv 14+6. Olen nyt muutamana iltana yrittänyt kuulostella vatsaani josko alkaisin tuntemaan liikkeitä. On toki TODELLA aikaista tuntea liikkeitä jo nyt, mutta täysin mahdollista kuitenkin. Nipistelyä ja erilaista juilimista alavatsalla ja nivusten seuduilla on mutta ne varmasti kertovat vain kohdun kasvusta ja paikkojen venymisestä. Olen lukenut paljon keskusteluja miltä ensimmäiset liikkeet tuntuvat enkä millään malttaisi odottaa! Onko kokemuksia kuinka aikaisin on ensimmäiset liikkeet tuntuneet ja miltä se tuntui?

Vatsani on kasvanut hurjaa vauhtia. Enää ei ulkomuodosta voi erehtyä ja on tuntunut ihanalle kun voi katsella peilistä pyöristyvää vatsaa. Ystävät ja työkaverit ovat kovasti ihailleet vatsaani ja myönnän, se on aika ihana! Olen jo pitkän aikaa turvautunut lähinnä college-housuihin tai sukkahousuihin, ja viime viikolla tilaamani äitiysfarkut ovat jo matkalla postiin. En malta odottaa että voin taas pukeutua muuhunkin kun collareihin. Ulkoilutakkini alkaa myöskin olla jo todella tiukka enkä usko sen mahtuvan enää parin viikon päästä päälleni. Onneksi untuvatakissa on vielä tilaa niin pääsee tämän talven yli ilman pakollista takkihankintaa.

Mieheni rakastaa vatsaani ja on sanonut useasti kuinka raskaana oleva nainen on maailman kauneinta. Tuntuu hyvälle että hän näkee muuttuvan vartaloni kauniina asiana. Hän miettii lapselle nimiä ja odottaa vauvaa innolla. On ihanaa kun mies on mukana täysillä ja haluaa tätä yhtä paljon kuin minäkin. Tunnen olevani etuoikeutettu ja olen kaikesta todella kiitollinen! <3

Neuvolalääkäri

Tänään on rv 14+0! Kuinka hullua?!

Kävin tänään neuvolalääkärin vastaanotolla. Ennen lääkäriä kävin terkkarin luona joka teki perusmittaukset. Juttelimme myös keskenmenoista ja terkkari oli ihanan ymmärtäväinen. Hän kehoitti soittamaan milloin vain siltä tuntuu, ja voisimme myös käydä ylimääräisen kerran sydänääniä kuuntelemassa jos haluamme n. rv 18 tienoilla. Sovimme myös että syön Primaspania viikolle 35 saakka, ja viikolla 28 käyn ylimääräisen tarkastuksen että pieni varmasti kasvaa tarpeeksi. Meillä on suvussa kilpirauhasongelmia joten käyn myös pikimmiten labrassa tarkistuttamassa omat arvoni. Tuli kyllä turvallinen olo. Kaikki labratulokset oli niinkuin pitää eikä minulla ole huimausta ja pientä selkäkipua enempää valitettavaa. Lääkärillä kuunneltiin sydänäänet ja sieltä ne aivan heti löytyikin. Aivan hirmuinen jumputus sieltä kuului ja lääkäri naurahtikin että "kuulostaapa pojan äänille"! Hän naureskeli siihen vielä että kertokaas sitten kuinka kävi kun rakenneultrassa sukupuoli oikeasti selviää, ei toki sydänäänten perustella mitään voi vielä sanoa ;) Mutta olipa hauska arvaus, saa nähdä kuinka käy! <3

Olen yrittänyt löytää äitiysfarkkuja. Omat farkkuni eivät ole piitkään aikaan sopineet ja college-housuissa kulkeminen alkaa jo pitkästyttää. Olen aika tarkka pukeutumisesta ja näin ollen housujen etsintä tuntuu mahdottomalle tehtävälle.

Ja apua, ensimmäiset vauvatavarat ovat kotiutuneet meille! Sain sisareltani jonkin verran vaatteita ja muuta pientä. Myös eräältä kaverilta ostin muutaman vaatteen ja toppapuvun. Päätin että ostan vain muutamia vaatteita ja tarvikkeita tutuilta, muuten haluan ostaa kaikki uutena. Haluan päästä kaupoille hypistelemään ja valitsemaan, ihan itse. En muutenkaan ole oikein käytetyn tavaran ystävä joten siksi näin. Aluksi olin sitä mieltä että ostaisin kaikki uutena, mutta tähän mennessä ostamani vaatteet ovat olleet kuin uusia ja tiedän keneltä ne ovat. Olempas nipo.

Kaikki tämä tuntuu niin uskomattomalle, että tämä tapahtuu oikeasti meille! Lapsettomuuden kanssa taistelu on niin ahdistavaa, kamalaa ja masentavaa että en voi muuta kuin toivoa parasta kaikille jotka sen kanssa taistelevat! Ja toivon tietenkin sydämestäni että tämä meidän pieni jaksaa sinnitellä syliimme saakka <3

Paljon halauksia kaikille!

Raskauskaapista ulos

Rv 13+0. Olen alkanut tulemaan raskauskaapista ulos. Pikkuhiljaa olen kertonut työkavereilleni ja muille kavereille. Olen päättänyt että enää ei tarvitse salailla vaan pukeudun tiukkaan paitaan jos siltä tuntuu ja kerron kenelle mieli tekee kertoa. Kertominen on tuntunut hyvältä mutta samalla jännittävältä. Olen saanut paljon onnitteluja sekä yllättyneitä ilmeitä.

Tiistaina kerroin lähiesimiehelleni. Esimieheni reaktio oli enemmän kuin mielenkiintoinen. Hän pomppasi tuoliltaan ja tuli halaamaan. Onnitteli kovasti, sanoi että "mä arvasin". Ja kysyi että oliko pitkäkin projekti. Mitä ihmettä?! Olin aivan mykistynyt ja sain sanotuksi vain "tarpeeksi".  Siihen esimieheni tokaisi että "minä arvasin syksyllä kun kerroit että elämässä on jotain vaikeaa (täällä postaus siitä), mutten halunnut udella silloin enempää. Minä olen saanut itse lapseni hedelmöityshoidoilla". En kommentoinut oikein mitään, olin vain niin hämilläni koko tilanteesta. Ei meidän yritys kuulu esimiehelleni! Muutenkin en henkilökohtaisesti pidä edes kyseisestä henkilöstä enkä luota häneen, joten asiani ei todellakaan kuulu hänelle. Ärsyttää niiin paljon!

Edelleen uskomatonta että olemme päässeet tänne saakka. Ja viikon päästä on lääkärineuvolakin. Kuunnellaankohan siellä sydänääniä? Olisi ihana kuulla että pienellä olisi kaikki hyvin <3 Olen tehnyt jo pientä listaa hankittavista tavaroista. Ja olen hieman katsellut netistä vaunuja. Tuntuu kuin sadulta!

Nt-ultra rv 12+0

Eilen oli kauan odotettu nt-ultra. Edellinen yö meni hieman heikosti nukkuessa, näin mitä oudoimpia unia vauvaan liittyen ja aamulla huulessa puhkeamaisillaan oleva stressiherpes. Turha siis varmaan erikseen mainita jännityksestä mitään.

Onneksi aikamme oli heti aamulla, ettei tarvinnut koko päivää jännittää. Huoneeseen astuessamme kävimme heti itse asiaan ja asetuin makaamaan tutkimuspedille. Ultra tehtiin vatsan päältä mikä oli mukava kokemus, toisaalta minulle ultraamis tavalla ei ollut merkitystä, pääasia on se mitä siellä näkyy. Ja siellähän näkyi. Pieni ihminen, joka hyppi ja heilui valtavasti! Hän ponkaisi kerta toisensa jälkeen vauhtia kohdun seinästä ja liukui kuin mäkeä alas. Huitoi kovasti käsillään ja näytti peukkua! Pikkuinen myös aukoi suutaan, varmasti halusi kertoa meille ettei syytä huoleen. Niskaturvotus oli 1,8mm, eli normaali. Kaikki näytti normaalilta. Seulonnan tulokset ilmoitetaan viikon kuluessa jos tuloksista ilmenee jotain poikkeavaa. Muutoin saamme kuulla tulokset seuraavalla neuvolakäynnillä joka on 14+0, kahden viikon kuluttua. Saimme mukaamme liudan ihania kuvia pikkuisesta, tässä yksi otos <3

Eilen kerroimme myös vanhemmillemme sekä isovanhemmille. Kaikki olivat todella onnellisia puolestamme eikä kukaan ollut aavistellut mitään. Menimme vuorotellen kummankin vanhempien luona käymään kahvilla, ja sitten vain näytimme ultrakuvat, että tällaisia terveisiä ;) Hieman kyllä jännitti mutta hyvällä tavalla. Sovimme että nyt voimme aina tilanteen tullen kertoa ystävillemme uutiset, emme enää piilottele. Työpaikallekin pitäisi kohta alkaa kertomaan, piilottelu on jo hieman hankalaa, sekä pienet piirit aiheuttavat omat riskinsä. Haluan kuitenkin kertoa työnantajalle itse ennen kuin juorut ehtivät ensin. Jotenkin niin vapautunut olo.

Toki tiedän riskit, tiedän ettei mikään ole varmaa niin pitkään kun vauva todella on sylissämme. Eikä vielä silloinkaan. Mutta uskallan jo luottaa. Meille todella on tulossa pieni vauva loppukesästä! Olo on uskomaton, onnellinen ja helpottunut. En olisi syksyn suruissa voinut kuvitellakaan tilanteen kääntyvän näin! Olen onnellisempi kuin koskaan, kaikki on hyvin nyt <3 

rv 11+1

Aika lipuu. Mitä lähemmäs tuleva nt-ultra tulee sen hitaammin aika menee. Minulla ei ole oikein mitään mullistavaa uuttaa kirjoitettavaa, kaikki on aika tasaista ja seesteistä. Housut kiristävät päivä päivältä enemmän ja uskalsin ostaa pari uutta vaatekappalettakin. Tosin en uskaltanut äitiysvaate -osastolle suunnata (kyseessä suhteellisen pieni kaupunki jossa aina törmäät vähintään tutun tuttuun liikkuessasi kaupoilla),  mutta löysin perus muoti liikkeestä yhdet mukavat housut jotka ylettyvät vatsan päälle eikä niissä ole kiristävää vyötäröä. Ongelmana minulla on juuri ollutkin super tiukat pillifarkut jotka ovat olleet todella tukalat päällä jo jonkin aikaa. Lisäksi ostin myös yhden tunikan ja sukkahousuja. Nyt vaan toivomaan ettei näillä ostoksilla ole negatiivista vaikutusta raskauteen..

Raskausoireitakin riittää. Väsymystä, lievää kuvotusta, turvotusta, ummetusta, päänsärkyä ja selkäkipuja. Päänsärkyä minulla on ollu nyt jo jonkin aikaa joka päivä. Päänsärky on kuin migreeni, siihen liittyy myös huonoa oloa. Se tulee aina iltaisin ja pakottaa minut sänkyyn jo todella hyvissä ajoin. Selkä on myös alkanut vaivaamaan. En tiedä johtuuko tämä raskaudesta, minulla on ollut selkäkipuja aikaisemminkin. Nyt kivut ovat vaan kovemmat kuin koskaan ja olen todella harkinnut sairauslomaa. Työni on todella fyysistä, joudun tekemään paljon nostoja ja siirtoja, ja tuntuu että työpäivät ovat yhtä tuskaa. Iltaisin ei meinaa päästä istuma asennosta ylös tai makuullaan ollessa asennon vaihtaminen on yhtä tuskaa. Särkylääkkeitäkään en ole uskaltanut ottaa (parasetamolia kyllä voisi käyttää mutta olen ylivarovainen ja haluan välttää kaikkia mahdollisia lääkkeitä). Nyt on onneksi muutama vapaapäivä ja selkä on huomattavasti parempi, mutta täytyy kyllä katsoa alkuviikosta vointi uudestaan.

Enää 5 yötä ultraan! <3

Huolia

Pitikin mennä kirjoittamaan että olen ollut ihmeen luottavainen raskauteen. Jostain syystä kirjauduin omakantaan kurkkimaan potilastietojani. Siellä sitten huomasin verikokeideni tulokset ja sain aikaan paniikin. Hieman googlettelin mitä tulokset mahtaa tarkoittaa kunnes tulin järkiini ja päätin lopettaa. Mietityttää kovasti, mutta järki sanoo että rauhoitu ja odota ultraa. Voi että kun sitä voikin olla niin typerä että menee ominpäin tutkimaan! Taitaa olla taas parempi vaan alkaa nukkumaan ennenkuin menee liian villiksi nämä minun touhut.

P.s. Mies tänään kuunteli mahaani. Hetken aikaa kuunneltuaan ja huhuiltuaan totesi että tyttö se on :D  Voi apua!

Mietteitä kertomisesta

Tänään on rv 10+2. Odotan kovasti nt-ultraa ja sitä että sen jälkeen voi jo hieman uskaltaa kertoa raskaudesta, eikä tarvitse niin kovasti piilotella. Jotenkin minulla on hyvä ja varma olo siitä että kaikki olisi hyvin. Kaikki oireet ovat niin selkeitä ja olo on todellakin "raskas", etten osaa pelätä pahinta. Tietenkin tiedän kaiken olevan mahdollista ja minun taustoillani jopa aika todennäköistä. Olen itsekin ihmetellyt kuinka rennosti olen pystynyt olemaan. Haluan kuitenkin uskoa että mekin voimme viimein onnistua <3

Olen kovasti miettinyt sitä kun alamme kertomaan raskaudesta vanhemmillemme ja ystäville, kuinka paljon tätä tarinaa haluamme kertoa. Aiemmin ajattelin että sittenhän keskenmenoista voisi kertoa ja ei sillä niin enää väliä olisi jos läheisimmät saisivat tietää. Olen kuitenkin asiaa enemmän pohtiessani kallistunut kuitenkin siihen että en halua avata taustoja sen enempää. Yritysaika ja keskenmenot ovat olleet niin stressaavia ja kamalia kokemuksia etten halua asiaa ihmisten ihmeteltäväksi, vielä vähemmän kaipaan kenenkään sääliä. Koen edelleen olevani se viallinen, nainen joka ei tehtäväänsä pysty suorittamaan. En jaksaisi käsitellä asiaa enää uusien ihmisten kanssa. Luulen että itsellänikin suurin käsittelyvaihe on vielä edessä. Asiat ovat menneet nyt niin suurella vauhdilla eteenpäin etten ole edes ehtinyt miettimään mitä kaikkea meillä onkaan takanamme. Lisäksi en usko että useimmat edes ymmärtäisivät kuinka suuri ja vaikea asia on minulle ollut. 

Raskaus ja liikunta

Olen aloittanut kuntosalilla käymisen pitkästä aikaa. Olen todella yllättynyt kuinka hyvin olen jaksanut salilla tehdä. Oloni on ollut niin heikko että luulin pyörtyväni jo ensimmäisen viiden minuutin aikana. Aluksi minun olikin tarkoitus turvautua personal traineriin, mutta muutaman yllättävän laskun myötä päätin että pärjään omillani. Salilla olen tehnyt aerobista, jalkoja, käsiä ja selkää. Olen tehnyt rauhallisesti ja  maltillisesti pienillä painoilla. En vedä itseäni aivan maitohapoille vaan hankin tasaisen mukavan hien pintaan ja pienen tutinan lihaksiin. Ompa ollutkin aivan ihanaa pitkästä aikaa liikkua!

Täytyisi joku päivä oikein kunnolla panostaa ja etsiä tietoa raskauden ajan kuntosalilla treenaamisesta. En halua riskeerata raskautta tekemisilläni tippaakaan joten kun nyt en pt:n palveluja aiokaan ostaa niin minun on tutustuttava aiheeseen omin pikku kätösin. Haluan kuitenkin ehdottomasti liikkua raskauden ajan koska en halua turhia kiloja jäädäkseen. Kuinka te olette treenanneet tai ajatelleet treenata raskausaikana? Mitä olisi hyvä ottaa huomioon? Kaikki vinkit otetaan vastaan tositarkoituksella :)

9+3 ja vuoden ensimmäisiä mietteitä

Rv 9+3. Viimeinen lomapäivä. Oikein kauhistuttaa mennä huomenna töihin, kun on saanut viikon levätä (oikeastaan kaksi, sillä olin ensin sairaslomalla flunssan vuoksi). Olo on nuutunut ja joka päivä heikottaa. Huonon olon aaltoja tulee ja menee, ruokaa on saatava parin tunnin välein. Kyllä hieman jännittää kuinka kauan pystyn raskautta salassa pitämään, varsinkin töissä. Yritämme sinne viikon 12+0 nt-ultraan saakka. Ei olisi pitkä aika!

Joka päivä on epäuskoinen olo. Yritän pitää jalat maassa jotten kovin korkealta putoaisi pahimman sattuessa. Olen silti uhkarohkeasti käynyt pari kertaa netissä vauvan tarvikkeita ihastelemassa. Tuhma minä. Eilen aamulla laitoin viimeisen lugenkin, jipii! Olen myös mietiskellyt kuinka kerromme vanhemmillemme vauvasta. En kyllä tiedä yhtään, ei tätä vieläkään usko todeksi. Välillä on olo että onko siellä masussa edes mitään, että tämä kaikki on jotain suurta huijausta! Toisaalta olot pitävät huolen siitä ettei tosiasia jää unohtumaan.. Vatsa on selkeästi pyöristynyt, varmasti vielä alun turvotusta, mutta kyllä minä sitä piilottelemaan joudun. Olen kuitenkin normaalisti aika hoikka joten pienenkin turvotuksen kyllä huomaa. Ja farkut kiristää ja ahdistaa. Milloin on lupa ostaa uusia vaatteita? En taida ihan vielä uskaltaa.

On kyllä uskomaton tunne kun on saanut itseään pala palalta takaisin. Olin loppusyksystä niin hajalla enkä nähnyt elämässäni mitään ilon aiheita. Tuskin minua koskaan kokonaan saa korjattua, mutta se ettei jokainen päivä ole pelkkää selviytymistä ja masentavia ajatuksia tuntuu niin hyvälle. Lapsettomuus on kyllä ollut elämäni suurin kriisi ja myöskin suurin opettaja ja kasvattaja. Tosin olisin mieluusti kasvanut ihmisenä myös erilaisen opettajan avulla. Minulle nyt vain kävi näin.